Diana McIntosh
Diana McIntosh (o.s. Lowes; s. 4. maaliskuuta 1937 Calgary) on kanadalainen pianisti, säveltäjä ja performanssitaiteilija. Hän opiskeli Kanadassa ja Yhdysvalloissa opettajinaan Gladys Egbert, Boris Roubakine, Adele Marcus, Alma Brock-Smith, Leonard Isaacs ja Michael Colgrass. McIntosh asettui Winnipegiin vuonna 1959. Hän erikoistui pianistina 1900-luvun kanadalaiseen ohjelmistoon ja kantaesitti monia teoksia sellaisilta säveltäjiltä kuin Peter Allenilta, Norma Beecroftilta, Robert Daigneaultilta, Alexina Louielta, Marjan Mozetichilta, Boyd McDonaldilta, Jean Papineau-Couturelta, Ann Southamilta, Robert Turnerilta ja John Winiarzilta. Muita säveltäjiä, joiden teoksia McIntosh otti ohjelmistoonsa, olivat muiden muassa S. C. Eckhardt-Gramatté, Robert Fleming, Jacques Hétu ja Oskar Morawetz.[1]
Vuonna 1977 McIntosh perusti Ann Southamin kanssa konserttisarjan Music Inter Alia, jota hän johti vuoteen 1991 saakka; vuonna 1990 sarjan uudeksi nimeksi tuli GroundSwell.[1]
McIntosh on sävellyksissään hyödyntänyt muun muassa pianolla muutoin kuin koskettimilla tuotettua ääntä. Hän on usein tehnyt multimediaesityksiä. Maalaustaide on vaikuttanut hänen työhönsä, ja hän on esittänyt sävellyksiä pitäen samalla esillä niiden innoittajina olleita kuvataiteellisia teoksia. Hänen omista sävellyksistään Paraphrase No. 1 (1976) perustuu Lawren Harrisin työhön Maligne Lake, Paraphrase No. 2 (1977) Marcel Barbeaun abstraktiin maalaukseen ja Sound Assemblings (1983) Bertram Brookerin maalaukseen. Tilaustöitä McIntosh on tehnyt muiden muassa Winnipegin sinfoniaorkesterille. Hän on esiintynyt Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Portugalissa ja muualla Euroopassa sekä Keniassa. Hänen teoksiaan ovat esittäneet muutkin Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa; Rivka Golani levytti teoksen Nanuk (1998) ja Christina Petrowska-Quilico teoksen Worlds Apart (1999).[1]