Dian Fossey

Dian Fossey (16. tammikuuta 1932 San Francisco, Kalifornia – n. 26. joulukuuta 1985 Ruanda) oli yhdysvaltalainen etologi, joka tuli tunnetuksi gorillalaumojen parissa tekemästään kenttätyöstä. Hän tarkkaili niitä vuosien ajan päivittäin Ruandan vuorimetsissä. Työhön häntä rohkaisi tunnettu paleontologi Louis Leakey. Fossey teki gorillojen parissa samantapaista työtä kuin Jane Goodall simpanssien parissa. Molemmat tarkkailivat isoja apinoita niiden luontaisessa elinympäristössä.

Dian Fossey
Henkilötiedot
Syntynyt16. tammikuuta 1932
San Francisco, Kalifornia
Kuollut26. joulukuuta 1985 (53 vuotta)
Ruanda
Koulutus ja ura
Tutkinnot Darwin College
Tutkimusalue etologia, primatologia
Tunnetut työt vuorigorillojen käyttäytymisen tutkimus sekä niiden suojelu

Nuoruus ja työ toimintaterapeuttinaMuokkaa

Dian Fossey syntyi San Franciscossa vuonna 1932. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli pieni. Fossey kasvoikin äitinsä ja isäpuolensa kanssa.[1] Hän oli kiinnostunut eläimistä jo lapsena, ja hän oli innostunut ratsastaja. Hän aloitti korkeakouluopintonsa Kalifornian Davisin yliopistossa. Fossey vaihtoi kuitenkin eläinlääketieteen toimintaterapiaan, jota hän opiskeli San Jose State Collegeen.[2]

Fossey valmistui vuonna 1954. Hän työskenteli ensin useita kuukausia sairaalaharjoittelijana Kaliforniassa ja muutti siten Kentuckyn Louisvilleen. Siellä hän työskenteli lastensairaalassa, jonka toimintaterapian osastoa hän myös johti.[2] Fossey asui kaupungin ulkopuolella maatilalla, jonka omistijat kannustivat Fosseytä auttamaan eläintenhoidossa. Vaikka hän nautti ajastaan maatilalla, hän halusi myös nähdä muun maailman villieläimiä. Kun Fosseyn ystävä toi valokuvia Afrikan-matkaltaan, Fossey päättyi myös matkustavansa joskus Afrikkaan.[1]

GorillatutkijanaMuokkaa

Alku KongossaMuokkaa

Fossey toteutti unelmansa syyskuussa 1963. Hän käytti Afrikan-matkaansa kaikki säästönsä ja otti lisäksi lainaa pankista. Fossey tapasi Afrikassa paleoantropologi Mary Leakeyn ja tämän miehen arkeologi Louis Leakeyn. Sen jälkeen hän tutustui myös Joan ja Alan Rootiin, jotka valokuvasivat silloin Afrikan gorilloita.[2] Leakeyt Fossey tapasi Olduvain rotkossa, ja Fossey on kuvannut tuota tapaamista elämänsä käännekohdaksi. Louis Leakey kertoi tuolloin Jane Goodallin työstä Tansanian simpanssien parissa.[1] Rootien mukana Fossey puolestaan pääsi etsimään gorilloita, joihin hän rakastui.[2]

Fossey tavoitti Louisvillessa uudestaan Louis Leakeyn, joka kutsui tämän tekemään pitkää gorillatutkimusta Ruandan vuoristoalueille. Leakey uskoi, että kädellistutkimus edistäisi merkittävästi ihmisen evoluution selvittämistä.[2] Fossey palasi Afrikkaan joulukuussa 1966 ja aloitti kenttätutkimukset seuraavana vuonna Kabarassa Kongossa. Hän tapasi siellä kokeneen gorillojen jäljittäjän Senwekwen, joka opetti tälle jäljittämistä. Fossey onnistui Senwekwen oppien ansiotsa tunnistamaan Mikenovuoren rinteiltä kolme gorillaryhmää.[1]

Kongosta RuandaanMuokkaa

Kivun alueen kapina kuitenkin vaikeutti Fosseyn työtä, ja sotilaat veivät hänet heinäkuussa 1967 turvaan vuorilta. Hän oli kaksi viikkoa vartioituna Rumangabo, mistä hän pääsi pakenemaan tarjottuaan vartijoille rahaa, jotta he veisivät hänet Ugandaan. Siellä ugandalaissotilaat pidättivät kongolaiset ja vapauttivat Fosseyn. Fosseyta kuulusteltiin ensin Kisorossa ja sitten Ruandan Kigalissa. Fossey ja Leakey päättivät kuitenkin tavattuaan Nairobissa, että Fossey jatkaisi gorillatutkimusta Ruandan puolella Virungavuoria.[1]

Ruandassa Fossey tapasi useamman vuoden maassa asuneen Rosamond Carrin, joka puolestaan esitteli tämän belgialaiselle Alyette DeMunckille, joka oli syntynyt Kongossa. Fossey ja DeMunck ystävystyivät, ja DeMunckista tuli Fossey keskeisimpä tukijoita. DeMunck tunsi Ruandassa monia ihmisiä ja auttoi Fosseytä etsimään sopivan leiripaikan. Fossey perusti syyskuussa 1967 Karisoken tutkimuskeskuksen, joka sai nimensä Karisimbi- ja Visokevuorista. Karisimbi kohosi leirin etelä- ja Visoke pohjoispuolella.[1]

Tutkimukset Ruandan VirungavuorillaMuokkaa

Fossey käytti George Schallerin kehittämiä tekniikoita totuuttaakseen gorillat läsnäoloonsa. Hän onnistui saamaan luottamukseen kuuteen gorillaryhmään. Fossey käytti hyväkseen gorillojen luonnollista uteliaisuutta. Kun hän käveli rystysillään, gorillat uskaltautuivat lähelle, tai kun hän pureskeli selleriä, gorillat tulivat entistäkin lähemmäksi.[1]

National Geographic Society lähetti vuonna 1968 Bob Campbell valokuvaamaan Fosseyn työtä. Vaikka Fossey piti valokuvaaja ensin häiriötekijänä, he ystästyivät lopulta. Campbellin kuvat olivat nostamassa myös Fosseytä julkisuudenhenkilöksi ja oli muuttamassa gorillojen mainetta vaarallisista pedoista lempeiksi olioiksi.[1]

Fossey halusi kehittää myös eläintutkimuksen osaamistaan ja aloitti 1970 etologian opinnot Darwin Collegessa. Seuraavien neljän vuoden ajan hän matkusti Englannin ja Afrikan väliä. Fosseyta opetti Jane Goodallinkin ohjaajana toiminut Robert Hinde, ja hän valmistui vuonna tohtoriksi vuonna 1974. Fossey uskoi akateemisen tutkinnon edistävän hänen tutkimustensa vakavastiotettavuutta ja toisaalta edistäisi rahoitusten saamista.[1]

Fossey alkoi tutkimustyön ohella suojella gorilloja, joita uhkasivat sekä salametsästäjät että laiduntajat. Hän käytti muun muassa käytti naamioita salametsästäjien pelotteluun ja spraymaalasi karjaeläimiä ajaakseen paimenet pois kansallispuistosta. Fossey kutsui taktiikkaansa ”aktiiviseksi suojeluksi”. Fossey ei ollut siksi erityisen suosittu paikallisten keskuudessa, jotka yrittivät vain selviytyä, eikä toisaalta puistonvartijoilla ollut välineistöä suojella puistoa eikä sen asukkaita.[1]

Fossey kiintyi erityisen läheisesti Digit-nimiseen gorillaan, joka oli noin viisivuotias ja eli laumassa 4. Digit sai nimensä oikean käden vaurioituneesta sormesta. Digitillä ei ollut läheisiä suhteita ryhmänsä muihin gorilloihin, mutta tämänkin lähistyi Fosseytä. Salametsästäjät tappoivat Digitin joulukuussa 1977. Tämä puolusti ryhmäänsä, joka onnistui pakenemaan. Digitiä puukotettiin useita kertoja päähän. Lauma 4 hajosi pian tämän jälkeen, kun siitä tapettiin useita muitakin yksilöitä, muun muassa sitä hallinnut hopeaselkä Uncle Bert. Fossey julisti tämän jälkeen sodan salametsästäjille. Hän myös perusti Digit Fundin keräämään rahoja aktiivista suojelutyötä varten ja salametsästyksen vastaiseen hankkeisiin.[1]

Fossey muutti vuonna 1980 Ithacaan, missä hän toimi Cornellin yliopiston vierailevana apulaisprofessorina. Hän kirjoitti samaan aikaan käsikirjoitusta omaelämäkertaansa Sumuisten vuorten gorillat, joka julkaistiin vuonna 1983. Siinä Fossey kertoi ajastansa vuorigorillojen parissa ja painotti suojelutoimien tarvetta.[1] Kirjasta tuli bestselleri, ja siitä tehtiin vuonna 1988 samanniminen elokuva, jossa häntä esittää Sigourney Weaver.[2]

MurhaMuokkaa

 
Dian Fosseyn hauta

Fossey palasi Yhdysvalloista Ruandaan, missä hän jatkoi salametsästäjien vastaisia toimiansa. Hän alkoi tulla teoissaan radikaalimmaksi gorillojen suojelemiseksi.[3] Hän ei ehtinyt olla kauaa Ruandassa, kun hänet murhattiin ja hänet löydettiin majastansa varhain aamulla 27. joulukuuta 1985. Häntä oli lyöty kahdesti päähän viidakkoveitsellä. Mitään merkkejä mahdollisesta ryöstöstä ei ollut jäänyt, mutta mahdollisesti majaan oli tunkeuduttu väkisin.[1] Murhaa ei ole selvitetty mutta laaja uskomus on, että salametsästäjät olivat tappaneet hänet.[3]

Fossey haudattiin lähelle majaansa Digitin haudan viereen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n Dian Fossey Biography Dian Fossey Gorilla Fund International, Inc. Viitattu 25.12.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f Dian Fossey Biography The Biography.com. 17.12.2019. A&E Television Networks. Viitattu 25.12.2020. (englanniksi)
  3. a b Dian Fossey 22.12.2020. Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.