Diamond Dogs

Diamond Dogs on brittimuusikko David Bowien 24. toukokuuta 1974 julkaistu kahdeksas studioalbumi. Se nousi Britannian albumilistan kärkeen sekä muodostui Bowien siihen asti suurimmaksi menestykseksi Yhdysvalloissa, jossa se oli parhaimmillaan Billboard 200 -listan sijalla viisi. Singlenä julkaistu kappale ”Rebel Rebel” ylsi Britannian singlelistalla niin ikään viidenneksi.

Diamond Dogs David Bowie
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	lokakuu 1973 – helmikuu 1973
Studio	Trident Studios, Lontoo Olympic Studios, Lontoo Ludolph, Nederhorst den Berg
Julkaistu	24. toukokuuta 1974
Formaatti	LP, C-kasetti, CD
Tuottaja(t)	David Bowie
Tyylilaji	glam rock, taiderock
Kesto	38.23
Levy-yhtiö	RCA Records
Listasijoitukset
Britannia 1. (kesäkuu 1974) Kanada 1. (2 viikkoa, 22.6.1974) Australia 1. (6. heinäkuuta 1974) Ranska 4. (30. huhtikuuta 1974) Yhdysvallat 5. (1974) Suomi 5. (toukokuu 1974) Norja 8. (kesäkuu 1974) Saksa 40. (1974)
David Bowien muut julkaisut
Pin Ups 1973	Diamond Dogs 1974	David Live 1974
Singlet albumilta Diamond Dogs
”Rebel Rebel” Julkaistu: 15. helmikuuta 1974 ”Diamond Dogs” Julkaistu: 14. kesäkuuta 1974 ”1984” Julkaistu: heinäkuu 1974

Teemaltaan levy perustuu brittiläisen kirjailijan George Orwellin teokseen Vuonna 1984 ja tulevaisuuden totalitaarisen ja rappeutuneen yhteiskunnan kuvaamiseen. Bowien alkuperäinen idea oli kirjoittaa romaanin pohjalta musikaali, mutta hanke kaatui tekijänoikeusongelmiin. Musiikillisesti albumi merkitsi joutsenlaulua Bowien glam rock -tyylille, ja hänen musiikkiinsa oli tullut uusia ja monipuolisempia piirteitä.

Bowien roolihahmo levyllä on Halloween Jack, joka mainitaan albumin nimikappaleessa.

Teema

Bowien tarkoitus oli ollut tehdä George Orwellin romaaniin Vuonna 1984 perustuva musikaali yhdessä näytelmäkirjailija Anthony Ingrassian kanssa. Hanke kaatui, kun Orwellin perikunta ei myöntänytkään oikeuksia kirjaan. Osa musikaaliin tarkoitetuista kappaleista päätyi kuitenkin Diamond Dogs -albumin B-puolelle, jossa kirjan sisältö on vahvemmin esillä. Lisäksi Orwellin esittämästä tulevaisuuden totalitaristisen yhteiskunnan ja urbaanin rappion kuvauksesta tuli albumin keskeinen teema. Albumilla yhdistyvät Orwellin romaanin miljöö ja Bowien oma näkemys maailmanlopun jälkeisestä maailmasta. Bowie kuvaili myöhemmin, että Diamond Dogs ei ole teema-albumi, vaan kokoelma asioita.

Musiikki

Tyyli

Diamond Dogs merkitsee joutsenlaulua Bowien glam rock -tyylille, ja esimerkiksi albumin kappale ”Rebel Rebel” oli hänen viimeinen selvästi glam rockia edustanut singlensä. Bowie-elämäkerturi David Buckley on kirjoittanut, että Bowie hyppäsi glam rock -laivasta juuri ennen kuin hän muuttui tyhjäksi parodiaksi itsestään. Bowien musiikkiin tuli uusia piirteitä. Levyllä on esimerkiksi jazz-tyylinen varieteeballadi ”Sweet Thing”, Rolling Stones -vaikutteiset ”Diamond Dogs” ja ”Rebel Rebel”, soullaulaja Isaac Hayesin innoittama ”1984”, soulvaikutteinen popkappale ”Rock and Roll with Me” sekä kokeellinen ”Big Brother”. Musiikki on miksattu tiiviisti niin, että soittimet sulautuvat toisiinsa. Melody Makerin toimittaja Chris Charlesworth on verrannut levyn äänimaisemaa Phil Spectorin ”äänivalliin”. Albumin raa’an kitaransoiton ja miljöön on katsottu vaikuttaneen punk-aallon nousuun muutamia vuosia myöhemmin.

Kappalemateriaali

A-puoli

Albumin avaa makaaberi runo ”Future Legend”, jonka Bowie lausuu vääristyneellä ja runsaasti käsitellyllä äänellä. Runossa käsitellään katastrofin jälkeistä Manhattania, joka on saanut nimekseen Hunger City. Bowie kertoo ”rotan kokoisista kirpuista” ja ”kissan kokoisista rotista” sekä vertaa ihmisen kaltaisia asukkaita koiralaumoihin.

Nimikappaleen ”Diamond Dogs” aloittaa huuto ”This ain’t rock and roll, this is genocide!” (suom. Tämä ei ole rock and rollia, vaan kansanmurha). Kappaleessa esitellään Bowien uusi roolihahmo Halloween Jack, joka asuu hylätyn Manhattan Chase -nimisen pilvenpiirtäjän katolla tulevaisuuden urbaanissa autiomaassa. Alun yleisöäänet miksattiin mukaan Faces-yhtyeen livelevyltä Coast to Coast: Overture and Beginners. Tenho Immonen kuvaa David Bowie – Elämä laulu laululta -kirjassaan kappaletta ”eräänlaiseksi hienostuneeksi autotallirockiksi”.

Albumin kaksi ensimmäistä kappaletta luovat esityksen koirista ja heidän Alex DeLarge -tyyppisestä johtajastaan Halloween Jackista. Levyn teemallisuus loppuu pitkälti siihen, ja tarinaa kertovat lisäksi ainoastaan etu- ja takakannen kuvat. Bowie oli joutunut tekemään albumin kiireessä, koska hänen seuraava kiertueensa oli alkamassa keväällä 1974. Bowiella ei ollut muita uusia kappaleita Diamond Dogs -teeman ympärille, joten hän otti mukaan aiempaan musikaaliprojektiinsa säveltämiään lauluja.

”Sweet Thing”, ”Candidate” ja ”Sweet Thing (Reprise)” muodostavat yhdeksänminuuttisen sikermän, ja ne olivat osa hyllytettyä musikaaliprojektia, jonka keskipiste sen piti olla. Teos jatkaa Hunger Cityn luonnosmaista tarinaa sanoituksen kertoessa suurkaupungin alennustilasta, jossa mainitaan prostituoidut ja huumekauppiaat. Sikermä kertoo, miten pitkälle ihmiset voivat mennä lähestyessään eläimellisyyttä rappioituneessa kaupunkiympäristössä. ”Sweet Thingin” sanoituksessa Bowie käytti ensimmäisen kerran William S. Burroughsilta omaksumaansa leikkelytekniikkaa, jossa lauseita leikataan osiin ja yhdistetään ne eri järjestykseen. Bowie oli jo monissa aiemmissa lauluissaan irtautunut perinteisen sanoittajan roolista, eivätkä uudet tekstit siksi juurikaan eronneet aiemmista. Bowie hyödynsi leikkelytyyliä vuosikymmenien ajan.

A-puolen päättää yksinkertainen rock and roll -kappale ”Rebel Rebel”, josta erottuu sen kitarariffi. Kappale merkitsi Bowien jäähyväisiä glam rockille. Sanoitus hämärtää sukupuolirajoja, ja se kertoo nuoresta, joka kapinoi vanhempiaan vastaan meikkaamalla ja pukeutumalla mauttomiin naisten vaatteisiin. Tekstistä ei välity, onko kyseessä tyttö vai poika. ”Rebel Rebel” julkaistiin singlenä ja se nousi Britanniassa viidenneksi.

B-puoli

Kääntöpuolen ensimmäinen kappale on balladi ”Rock ’n’ Roll with Me”, joka vihjaa Bowien tulevasta soul-kaudesta. Sävellystyössä oli mukana Bowien vanha tuttava Warren Peace. Kappale syntyi, kun Peace soitti Bowien asunnossa Lontoossa pianolla Fats Dominon ja Little Richardin innoittamia sointuja. ”Rock ’n’ Roll with Me” ja ”Rebel Rebel” olivat alun perin tarkoitettu alun perin Bowien aiemman roolihahmon Ziggy Stardustin ympärille rakentuvaan näyttämö- tai televisiomusikaaliin, joka ei kuitenkaan edennyt ajatusta pidemmälle.

Albumin monen muun kappaleen tavoin myös ”We Are the Dead” välittää Burroughs-tyylistä painajaismaista tunnelmaa. Myös tämä kappale on musikaaliin tehty laulu. Sen nimi on suora viittaus Vuonna 1984 -romaaniin, sillä kirjan rakastavaiset Winston Smith ja Julia toistavat toisilleen lausetta ”Me olemme kuolema”, kun Ajatuspoliisi on tulossa pidättämään Smithin. Sanoituksessa näkyy selvästi Bowien leikkelytekniikka, joka luo epätavanomaisia rinnastuksia, kuten ”You’re dancing where the dogs decay / defecating ecstasy” tai ”The legendary curtains / are drawn round Baby Bankrupt”.

Kappaleen ”1984” piti olla musikaalin nimisävelmä. Albumilla julkaistu versio on saanut paljon vaikutteita Isaac Hayesin vuonna 1971 levyttämästä kappaleesta ”There from Shaft”. Kitaraa soittaa Bowien sijaan poikkeuksellisesti Alan Parker. Kappaleessa on vaikutteita funk- ja soul-musiikista, joita kuultiin enemmän Bowien seuraavalla albumilla Young Americans. Sanoituksessa on albumin tyylin mukaisesti synkkiä sävyjä. Kappaleesta oli äänitetty varhainen versio jo vuonna 1973 yhdessä ”Dodo”-nimisen kappaleen kanssa nimellä ”1984/Dodo”. Versio erosi selvästi albumille päätyneestä esityksestä ja oli selvästi hidastempoisempi. Bowie esitti ”1984”-kappaleen usein Diamond Dogs -kiertueen konserttiensa ensimmäisenä numerona, mutta vuoden 1975 jälkeen sitä ei enää kuultu.

”Big Brother” on teemansa osalta yhtenäinen Bowien aiempien kappaleiden ”Saviour Machine” (1970) ja ”We Are Hungry Men” (1967) kanssa, sillä niiden kaikkien keskeisenä ajatuksena on ehdottoman itsevallan vaarallinen viehätys. ”Big Brotherin” sanoitus heijastelee edellisen ”1984”-kappaleen loppua, jossa Winston Smithin aivopesu on valmis ja hän on alkanut rakastaa Isoveljeä.

”Big Brother” vaihtuu lennosta albumin päättävään raitaan ”Chant of the Ever Circling Skeletal Family”. Tenho Immonen arvelee, että se voisi loogisesti kuvata Winston Smithin kuuliaisuutta valtiota kohtaan tai yhtä hyvin Timanttikoirien paluuta Hunger Cityyn pilvenpiirtäjän huipulle. Kappaleen lopussa ”brother”-sanan ensimmäinen tavu jää toistumaan. Bowien mukaan kyseessä oli vahinko. Hän halusi toistuvan sanan olevan ”brother”, mutta laite jumittui ja jäi toistamaan pelkkää ”bro”-tavua. Bowie piti lopputulosta vieläkin parempana, joten se otettiin levylle sellaisenaan.

Kansitaide

Vuonna 2004 julkaistun 30-vuotisjuhlapainoksen kansi.

Albumin kansikuvan teki belgialainen taiteilija Guy Peellaert. Kuvassa Bowie on ihmisen ja koiran välimuoto. Alkuperäinen teos herätti kohua, koska siinä näkyivät koiran sukupuolielimet. Albumi vedettiin siksi pian julkaisunsa jälkeen pois myynnistä ja korvattiin uudella versiolla, jossa genitaalit oli maalattu piiloon. Alkuperäinen kuva julkaistiin myöhemmin albumin CD-painoksilla, kuten myös hylätty kansiehdotus, jossa sombreropäinen Bowie pitelee koiraa aloillaan.

Julkaisu ja vastaanotto

Myynti

Diamond Dogs julkaistiin 24. toukokuuta 1974. Albumi oli Bowien kolmas peräkkäinen listaykkönen Britannian albumilistalla, ja se ylsi listan kärkeen myös Kanadassa.

Yhdysvalloissa albumin myynnin tukemiseksi lanseerattiin 400 000 dollarin hintainen mainoskampanja. Siihen sisältyi suuret mainostaulut Times Squarella ja Sunset Boulevardilla sekä mainoksia metroissa, lehdissä ja televisiossa. Diamond Dogs ylsi Billboard 200 -listalla viidenneksi, mikä oli Bowien siihen asti paras sijoitus.

Kriitikoiden arvioita

Kriitikoilta albumi sai ilmestyessään enimmäkseen melko positiivista palautetta. Esimerkiksi brittiläinen Sounds-lehti kehui sitä Bowien vaikuttavimmaksi työksi sitten vuoden 1972 albumin The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. Yhdysvaltalaisen Rolling Stonen kriitikko sen sijaan kritisoi albumia voimakkaasti. Hän moitti Bowien kitaransoittoa ja äänenkäyttöä sekä liian helppoja ja synkkiä kappaleita.

Arvostelut

• Allmusic: ()
• The Guardian: ()
• Kevchino.com: (8/10)
• Pitchfork: 9/10

Kappaleet

• Kaikki kappaleet säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut David Bowie, ellei toisin mainita.
• Kappaleen ”1984” jousisovitus Tony Visconti.

A-puoli

1. Future Legend – 1.07
2. Diamond Dogs – 5.56
3. Sweet Thing – 3.38
4. Candidate – 2.40
5. Sweet Thing (Reprise) – 2.32
6. Rebel Rebel – 4.30

B-puoli

7. Rock ’n’ Roll with Me – 4.02 (säv. David Bowie, Warren Peace, san. Bowie)
8. We Are the Dead – 4.54
9. 1984 – 3.27
10. Big Brother – 3.20
11. Chant of the Ever Circling Skeletal Family – 2.04

Vuoden 1990 CD-version bonuskappaleet

12. Dodo – 2.53 (ennenjulkaisematon kappale, äänitetty 1973)
13. Candidate – 5.09 (demoversio, äänitetty 1973)

30-vuotisjuhlapainoksen bonuslevy (2004)

1. 1984/Dodo – 5.29 (äänitetty 1973)
2. Rebel Rebel – 3.00 (Yhdysvaltain singleversio, 1974)
3. Dodo – 2.53 (tunnettu myös nimellä ”You Didn’t Hear It from Me”, äänitetty 1973)
4. Growin’ Up – 2.25 (äänitetty 1973, säv. Bruce Springsteen)
5. Alternate Candidate – 5.09 (demoversio, äänitetty 1973)
6. Diamond Dogs – 4.41 (K-Tel Best of Bowie -miksaus, 1980)
7. Candidate – 2.58 (Intimacy mix)
8. Rebel Rebel – 3.09 (2003 mix)

Singlet

• ”Rebel Rebel” (julkaistu 15. helmikuuta 1974)
• ”Diamond Dogs” (julkaistu 14. kesäkuuta 1974)

Tekijät

Muusikot

• David Bowie – laulu, kitarat, tenori- ja alttosaksofoni, moog, mellotron
• Herbie Flowers – bassokitara
• Aynsley Dunbar – rummut
• Tony Newman – rummut
• Mike Garson – kosketinsoittimet
• Alan Parker – kitara kappaleessa "1984"

Tuotanto

• Äänittäjä – Keith Harwood
• Suunnittelu – AGI
• Kannen maalaus – Guy Peellaert
• Sisäkannen kuva – Leee Black Childers

Lähteet

• Buckley, David: David Bowie. (Strange Fascination. David Bowie: The Definitive Story, 1999.) Suomentanut Hannu Tervaharju (1. laitos 2002) Helsinki: Like, 2005. ISBN 951-578-896-X
• Immonen, Tenho: David Bowie – Elämä laulu laululta. Into, 2016. ISBN 978-952-264-654-5