Wikipedia

Danielle Dax

brittiläinen muusikko

Danielle Gardner (s. 23. syyskuuta 1958, Southend-on-Sea, Essex), tunnetumpi taiteilijanimellään Danielle Dax on goottia, post-punkkia ja kokeellista tyylisuuntaa edustava artisti, jonka ura alkoi 70-luvun lopulla ja jatkui 90-luvun puoliväliin saakka. Dax on multi-instrumentalisti, ja tyypillisesti hänen vokalisaationsa vaihtelee yhden kappaleen aikana: välillä ääni on matala, sitten korkea ja värisevä – tai jotain siltä väliltä. Musiikkiuran lisäksi Dax on suunnitellut muun muassa levynkansia, sisustuksia ja puutarhoja. Daniellen visuaalisen ilmeen, hätkähdyttävänkin ulkonäön, esiintymisen ja musiikin voidaan katsoa olleen aikaansa edellä, eikä hän koskaan saavuttanut valtavirran suosiota.[1]

Danielle Dax
Danielle Dax vuonna 1990.
Danielle Dax vuonna 1990.
Henkilötiedot
Koko nimi Danielle Gardner
Syntynyt23. syyskuuta 1958 (ikä 65)
Southend-on-Sea, Englanti
Muusikko
Aktiivisena 1979–1995
Tyylilajit post-punk
rock
avantgarde
kokeellinen musiikki
Soittimet laulu, saksofoni, huilu, piano, honky-tonk piano, rummut, kitara, basso, koskettimet, syntetisaattori, TR808, TV, pullot, sitar, kalimba
Yhtyeet Lemon Kitterns
Danielle Dax
Levy-yhtiöt Awesome Records
Sire Records
Biter of Thorpe
Aiheesta muualla
www.danielledax.com

Ennen soolouraa muokkaa

Danielle oli jo varhain kiinnostunut taiteista. Teinivuosinaan hän maalasi ja näytteli.[2] Hän teki myös lyhyesti mallintöitä, ja hänet valittiin vuonna 1976 "Miss Evening Echo" -kilpailun voittajaksi.[3] Hänen musiikillinen uransa käynnistyi vuonna 1979, kun hän liittyi kosketinsoittajaksi bändiin nimeltä Amy Turtle & the Crossroads. Ryhmä esiintyi vain kerran ja hajosi sitten, mutta esiintyminen kiinnitti Karl Blaken huomion. Blake perusti avantgardistisen post-punk-bändin nimeltä Lemon Kittens vuonna 1977 yhdessä Gary Thatcherin kanssa, ja yhtyeen muu jäsenistö vaihtui tiheään. Blake pyysi Daxia ensin suunnittelemaan Lemon Kittensin EP:n kannen, mutta hyvin pian Dax oli jo yksi yhtyeen jäsenistä. Dax ja Blake eivät kumpikaan itse asiassa soittaneet keikoilla mitään, mutta he hätkähdyttivät yleisöä muun muassa esiintymällä vain pelkkään vartalomaaliin verhoutuneina. Lemon Kittens sai aikaan kaksi kokeellista levyä, We Buy a Hammer for Daddy sekä The Big Dentist.[4]

Sooloura muokkaa

Pop-Eyes 1983 ja Jesus Egg That Wept 1984 muokkaa

Danielle Daxin ensimmäinen oma levy Pop-Eyes ilmestyi 1983.[5] Levy antoi vahvan näytön Daniellen kyvykkyydestä, luovuudesta ja lahjoista: Dax kirjoitti laulut, soitti kaikkia instrumentteja, tuotti, miksasi ja suunnitteli jopa levynsä kannet. Kansitaide kuitenkin osoittautui joillekin musiikkialan edustajille liian shokeeraavaksi, ja niin se korvattiin: Holly Warburton vastasi uusista levynkansista.[2] Kauppiaat eivät pitäneet Daniellen kannesta, jossa kuvakollaasit muodostavat kamanlannäköiset kasvot.[5]

Dax levytti esikoisalbuminsa omassa kotistudiossaan nimeltä "Fortress Dax". Daxilla ei ollut tiedossa yhtään naispuolista artistia, joka olisi levyttänyt kokonaisen albumin täysin itse. Tee-se-itse-asenne juontui Daxin suuresta tarpeesta saada tilanteeseen muutos ja tuoda musiikkialalle sekä itsenäisyyttä että lisää naiskeskeisyyttä. Levyllä olevasta ”Bed Caves” -kappaleesta Dax kertoo runsaasti teknisiä yksityiskohtia ja toteaa perään, että hän kuunteli tuohon aikaan paljon krautrockia – se heijastui kappaleen toistavaan rumpukuvioon. Vokalisaatioon Danielle sai innoitteen jonkun radiokanavan ohjelmasta London Sounds Eastern. Ohjelmassa soitettiin erikoinen versio Cliff Richardin kappaleesta ”We Don't Talk Anymore”. Version musiikkiraita vastaa alkuperäistä, mutta sen päälle on vedetty raita, jolla nainen laula kimeällä äänellä joko hindiksi tai urduksi. Kontrasti kolahti ja näytti Daniellelle häivyttää musiikin tyylillistä ja jopa historiallista taustaa.[6]

Vuonna 1984 julkaistiin Daniellen toinen levy Jesus Egg That Wept.[7] Levy osoitti Daxin kehittyneen sekä musiikillisesti että teknisesti. Levyltä tulee ilmi hänelle myöhemminkin tyypillinen tapa ottaa käsittelyyn jotain tuttua ja kehittää siitä jotakin tyystin erilaista, mutta silti säilyttää jotakin tunnistettavaa.[2] Vaikka Danielle soittaakin useita soittimia ja joissakin kappaleissa jopa kaikki soittimet, levyllä soittaa myös Daxin myöhemmiltä levyiltä tuttu yhteistyökumppani David Knight. Kappaleella ”Ostrich” (suom. Strutsi) kitarasoolon soittaa Lemon Kittensistä tuttu Karl Blake. Levyn aloitusraitaa ”Evil Honky-Stomp” oli radiosoitossa myös Suomessa. Levyn kannen teki jälleen Holly Warburton.

Danielle Dax esitti samana vuonna Neil Jordanin ohjaamassa kauhu-/fantasiaelokuvassa Sudet tulevat roolihahmoa "Wolfgirl".

Inky Bloaters 1987 ja Dark Adapted Eye 1988 muokkaa

Inky Bloaters -levy ilmestyi 1987 – jälleen Daxin omalla Awesome Records levymerkillä.[8] Levyllä on nimikappaleen lisäksi muitakin Dax-klassikkoja, kuten ”Big Hollow Man”, ”Brimstone in a Barren Land” ja ”Fizzing Human Bomb”. Musiikillisesti Dax jatkoi yhteistyötään sävellyspuolella David Knightin kanssa, ja hänen ja Daniellen lisäksi osan instrumenteista soittaa Ian Sturgess. Kansikuva oli taas Holly Warburtonin käsialaa. Vain osassa levyjulkaisuista on kappale ”Yummer Yummer Man”, joka on yksi Daxin tunnetuimpia kappaleita. Laulu on mukana esimerkiksi muutamilla japanilaisen Vap-levy-yhtiön julkaisuilla,[9][10] mutta ei Pohjoismaissa julkaistulla versiolla.[11][12]

Dax siirtyi Sire Records -levymerkille vuonna 1988. Aluksi julkaistiin kokoelmalevy Dark Adapted Eye,[13] jolla oli aiemmilla levyillä julkaistua materiaalia, muun muassa lähes jokainen Inky Bloaters -levyn kappale. Sillä oli myös kappaleita 1987 ilmestyneeltä The Chemical Wedding -julkaisulta,[14] jolla taas oli aiemmin singleinä ilmestyneitä levytyksiä, kuten ”Cat-House” ja ”Whistling for His Love”. Levykannessa luotettiin edelleen Warburtonin kuvitukseen. Sanoitukset ovat Daxin käsialaa, sävellykset taas Daxin ja David Knightin yhteistyötä. Dax ja Knight soittavat lukuisia eri instrumentteja, Pete Farrugia soittaa kitaroita ja bassoa.

Daxin ”Cat-House” -kappaletta on keikoillaan esittänyt esimerkiksi The Damned, ja version siitä on levyttänyt myös Kata Kärkkäinen Your Love -levyllään. Dark Adapted Eye -levyllä oli myös aiemmin julkaisematon kappale ”White Knuckle Ride” ja lisäksi Inky Bloatersin Suomi-versiolta puuttunut ”Yummer Yummer Man”. Suomessa ilmestyneellä Dark Adapted Eyen LP-versiolla ei kuitenkaan ollut kuin 12 kappaletta, kun taas UK-painoksessa on 19 laulua. Enemmän lauluja sisältävässä painoksessa on ”Cat-House”-kappaleen lisäksi toinen laulu, jonka nimi on ”House-Cat”.[15][16] Kappaleet ovat tyylillisestikin aivan toistensa peilikuvia.

Blast the Human Flower 1990 ja uran päättyminen muokkaa

Sire julkaisi 1990 Danielle Daxin seuraavan uuden levyn Blast The Human Flower.[17] Levy meni Daxin tuotannossa ehkä eniten popin suuntaan, vaikka usea singlejulkaisu jo sitä ennenkin lähestyi enemmän valtavirtaa. Osa Daxin kannattajista suhtautui tähän negatiivisesti.[18] Levyllä julkaistiin ensimmäinen kappale, joka ei ollut Danielle tai Daniellen ja David Knighting säveltämä: versio The Beatles -yhtyeen laulusta ”Tomorrow Never Knows”. Dax luo laulusta version, joka seisoo omilla jaloillaan, mutta ei hylkää alkuperäistä.[18] Salon-lehti otti Daxin version mukaan, kun se julkaisi listan 30 uskomattomasta Beatles-coverista, jotka jokaisen tulisi kuulla. Daxista käytettiin myös nimitystä goth pop art genius – hätkähdyttävä artisti jo kauan ennen kuin Lady Gagan lihapuvusta oli kuultukaan.[19]

Levyn tuotti Stephen Street lähes kokonaan, paitsi kappaleet ”Bayou” ja ”Daisy” Street tuotti Daxin kanssa. Levyllä soittavat Daniellen ja David Knightin lisäksi tuottaja Street, Karl Blake ja Peter Farrugia. Lisäksi viulua soittivat David Cross (mm. King Crimson) ja Anna Palm. Levyn kansitaide oli tällä kertaa Simon Fowlerin eikä Holly Warburtonin tuotantoa.[17]

Vaikka Inky Bloaters -levy oli saavuttanut menestystä indie-listoilla, ei Blast The Human Flower kuitenkaan ilmeisesti ollut sellainen menestys, kuin Sire oli toivonut. Siren ja Daxin tiet lähtivät eri suuntiin. Tämän jälkeen Daxilta ilmestyi omalla Biter of Thorpe -levymerkillä vuonna 1995 levy Timber Tongue EP[3][4][20] ja uran kattava kokoelma Comatose Non-Reaction (The Thwarted Pop Career of Danielle Dax.[21] Dax ei tämän jälkeen enää julkaissut levyjä.[3] Blast the Human Flower sai kyllä hyvän vastaanoton muun muassa NME:ltä, mutta sitten taas BBC Radio One ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta soittanut levyä, koska ilmeisesti ei oikein tiedetty miten monipuoliseen ja kategorioihin sopimattomaan levyyn tulisi oikeastaan suhtautua.[18] Dax itse sanoi haastattelussa, että jos ei pääse Radio Onella soittoon, on vaikea lyödä läpi.[22]

Ian Phillips toteaa arvostelussaan (Discogs) levystä ja Daxista: "Ei ole mitenkään liioiteltua julistaa tätä levyä unhoon jääneeksi mestariteokseksi. Levy on rohkea, röyhkeä, seikkailuhenkinen, kekseliäs ja tajunnanräjäyttävä. Danielle Dax voi olla tunnustusta vaille jäänyt sankari, mutta hänen työnsä pysyy innovatiivisena. Dax ansaitsee tulla tunnustetuksi yhtenä rock-musiikin suurista naisista.[18]

Musiikkiuran jälkeen muokkaa

Vuodesta 1996 lähtien Danielle Dax on tehnyt muun muassa sisustussuunnittelua. Hän on esiintynyt esimerkiksi BBC:n sisustusohjelmassa Homefront.[3] Lisäksi Dax suunnittelee puutarhoja.

Sanoitukset muokkaa

Monissa Daxin sanoituksissa käsitellään uskontoa, etenkin organisoitua uskontoa, tekopyhyyttä, hurskastelua ja uskonnollista kiihkoilua; esimerkkeinä muun muassa ”Big Hollow Man” ja ”Jehovas Precious Stone”.[23][17] Hurskastelu ja tekopyhyys yhdistyvät orjuuttamiseen kappaleessa ”Evil Honky-Stomp” (Jesus Egg That Wept, 1984).[24] Täysilaidallisen saa myös asehulluus kappaleessa ”The Id Parade”. Sosiaalista kommentaaria sisältyy Blast the Human Flower -levyn kappaleeseen ”The Living and Their Stillborn”, joka käsittelee asunnottomuutta ja köyhyyttä.[18] Haastattelussa Dax on kertonut, että tietää kyllä mitä köyhyys on: Viisi vuotta kului niin, ettei hänellä juuri ollut varaa mihinkään, ja myös hänen terveytensä horjui, koska asuinolot olivat niin huonot.[22] Inky Bloaters -levyllä kappaleen ”Bad Miss 'M'” viittaa Margaret Thatcheriin.[25][26][a] Kaikkien kappaleiden sanoma ei suinkaan ole synkkä; Daxin tuotantoon mahtuu myös kauniita näkymiä, rakkautta ja tunnetta: Where the Flies Are -singleltä ”When I Was Young”,[27] White Knuckle Ride -singleltä ”Whistling for His Love”[28] tai Blast the Human Flowerin ”Big Blue '82”.[29] Kaksi ensin mainittua ovat mukana myös Dark Adapted Eye -kokoelmalla.[13] ”Whistling for His Love” kertoo rakkaudesta, mutta siitä huolimatta siinä on kylmät väreet nostavaa synkkyyttä.[28]

Julkaisut muokkaa

Albumit muokkaa

  • Pop-Eyes (1983, Awesome)
  • Jesus Egg That Wept (1984, Awesome)
  • Inky Bloaters (1987, Awesome)
  • The Chemical Wedding (1987, Awesome)
  • Blast The Human Flower (1990, Sire)
  • Timber Tongue EP (1995, Biter of Thorpe)

Kokoelmat muokkaa

  • Dark Adapted Eye (1988, Sire)
  • Comatose Non-Reaction; the thwarted pop career of Danielle Dax (1995, Biter Of Thorpe)

Huomautukset muokkaa

  1. ↑ Sivu 286. "Dax's vision was increasingly clear: taking conventional styles of music and twisting them into startling new shapes, as ”Fizzing Human Bomb” did with dance rock, and ”Bad Miss 'M'” did with country & western, setting its commentary on then-prime minister Margaret Thatcher to a giddy beat.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Simpson, Dave: Danielle Dax, catwoman in hats 7.5.2009. guardian.co.uk. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Danielle Dax Biography 94–96. San Carlos, CA, USA: Harmony Ridge Music. Arkistoitu 24.5.2011. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Danielle Dax last.fm. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Ankeny, Jason: Danielle Dax Answers.com. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b Danielle Dax - Pop-Eyes Discogs. Viitattu 30.5.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Cherry Red Records: Various - Silhouettes & Statues (A Gothic Revolution 1978–1986) (Danielle Daxin kommentti CD-boksin tiedoissa, s. 12 ja 14. Julkaisun tunniste: CRCDBOX34.) Discogs. 2017. Viitattu 28.6.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Danielle Dax - Jesus Egg That Wept Discogs. Viitattu 30.5.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Danielle Dax - Inky Bloaters (master) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Danielle Dax - Inky Bloaters (Tunniste: Vap ‎– 85011-32) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Danielle Dax - Inky Bloaters (Tunniste: Vap – 35182-25) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Danielle Dax - Inky Bloaters (Tunniste: Mega Records ‎– MRLP 3088) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Danielle Dax Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b Danielle Dax - Dark Adapted Eye Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Danielle Dax - The Chemical Wedding Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Danielle Dax - Dark Adapted Eye (Tunniste: Sire ‎– W2 25818) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Danielle Dax - Dark Adapted Eye (Tunniste: Mega Records ‎– MRLP 3143) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Danielle Dax - Blast The Human Flower (Katso myös, sanoitukset: Klikkaa kuvan alta linkkiä "More Images") Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e Danielle Dax - Blast The Human Flower (Arvostelu: Ian Phillips) Discogs. Viitattu 27.7.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Berlatsky, Noah: 30 amazing Beatles covers you need to hear Salon. 1.2.2014. Viitattu 27.7.2020. (englanniksi)
  20. ↑ Danielle Dax - Timber Tongue EP Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Danielle Dax - Comatose-Non-Reaction (The Thwarted Pop Career Of Danielle Dax) Discogs. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  22. ↑ a b Danielle Dax Interview (Käyttäjä: Pezzipez) 24.2.2007. YouTube. Viitattu 27.7.2020.
  23. ↑ Danielle Dax: Big Hollow Man (lyrics) (Inky Bloaters). Genius. Viitattu 27.7.2020.
  24. ↑ Dax, Danielle: Evil Honky-Stomp (lyrics) (Jesus Egg That Wept, 1984). Genius. Viitattu 31.7.2020.
  25. ↑ Danielle Dax: Bad Miss 'M' (Inky Bloaters). Genius. Viitattu 27.7.2020.
  26. ↑ Gaar, Gillian G.: She's a Rebel : the history of women in rock & roll, s. 283–287. Seal Press, 1992. ISBN 1-878067-08-7.
  27. ↑ Danielle Dax: When I Was Young (Where the Flies Are -single / Dark Adapted Eye -kokoelma). Genius. Viitattu 27.7.2020.
  28. ↑ a b Danielle Dax: Whistling for His Love (White Knuckle Ride -single / Dark Adapted Eye). Genius. Viitattu 27.7.2020.
  29. ↑ Danielle Dax: Big Blue '82 (Blast the Human Flower). Genius. Viitattu 27.7.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Danielle_Dax&oldid=20664389”