Danielle Collins

yhdysvaltalainen tennispelaaja

Danielle Rose Collins (s. 13. joulukuuta 1993 St. Petersburg, Florida) on yhdysvaltalainen tennispelaaja. Hän on sijoittunut WTA-listalla kaksinpelissä parhaimmillaan sijalle 23 tammikuussa 2019. Hän on voittanut urallaan kaksi WTA-turnausta kaksinpelissä.[1][2]

Danielle Collins
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1993 (ikä 31)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Tennispelaaja
Pituus 178 cm
Paino 64 kg
Kätisyys oikea
Palkintorahat 9 056 941 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 23. (28.1.2019)
Turnausvoittoja 2
Voitot/tappiot 265–154
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet loppuottelu (2022)
Ranskan avoimet puolivälierät (2020)
Wimbledon 3. kierros (2019)
Yhdysvaltain avoimet 3. kierros (2021)
Nelinpeli
Paras sijoitus 86. (2.3.2020)
Voitot/tappiot 30–32
Aiheesta muualla
ITF
WTA

Collins voitti NCAA-mestaruuden vuonna 2014 ja saavutti näin villin kortin Yhdysvaltain avoimiin 2014, jossa hän teki WTA-pääsarjadebyyttinsä. Hän hävisi avauskierroksella toiseksi sijoitetulle Simona Halepille, vaikka voittikin ensimmäisen erän.[3] Vuonna 2015 hän ei pelannut ollenkaan. Vuosina 2016−2017 hän pelasi lähinnä ITF-kiertueella. Yhdysvaltain avoimissa 2016 hän hävisi avauskierroksella Jevgenija Rodinalle.[1][2]

Tammikuussa 2018 Collins voitti Newport Beachillä pelatun WTA 125k -luokan turnauksen. Maaliskuussa hän eteni Indian Wellsissä neljännelle kierrokselle voitettuaan muun muassa maailmanlistan sijalla 14 olleen Madison Keysin. Hän jatkoi hyviä otteitaan Miamissa, missä hän eteni välieriin voitettuaan puolivälierissä maailmanlistan kahdeksantena olleen Venus Williamsin. Välierissä maailmanlistan vitonen Jeļena Ostapenko oli vahvempi.[2]

Vuoden 2019 Australian avoimissa Collins eteni välieriin, missä hävisi Petra Kvitoválle. Vuoden 2020 Ranskan avoimissa hän hävisi puolivälierissä Sofia Keninille. Ensimmäisen WTA-turnausvoittonsa Collins saavutti Palermon turnauksessa 2021. Toinen turnausvoitto tuli WTA 500 -turnauksessa San Joséssa samana vuonna.[2]

Vuoden 2022 Australian avoimissa Collins eteni ensimmäistä kertaa grand slam -turnauksen loppuotteluun.[4]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa