Daniele Barbaro
Daniele Matteo Alvise Barbaro (8. helmikuuta 1514 – 1570) oli venetsialainen aatelinen, joka tuli tunnetuksi Vitruviuksen kääntäjänä. Hän opiskeli Padovan yliopistossa filosofiaa, matematiikkaa ja optiikkaa sekä oli Englannissa Elisabet I:n hovissa suurlähettiläänä. Hän oli lisäksi katolisen kirkon kardinaali ja uudistaja.
Daniele Barbaro syntyi Venetsiassa Barbaron aatelissukuun. Hänen veljensä Marcantonio oli myös diplomaatti ja he rakensivat yhdessä Villa Barbaro -huvilan. Veljekset olivat arkkitehti Andrea Palladion ja taiteilija Paolo Veronesen suojelijoita. Veronese maalasi Daniele Barbarosta enemmän kuin yhden muotokuvan.
Daniele Barbaro yhdisti uransa diplomaattina ja katolisen kirkon kardinaalina. Tämä olisi saattanut laittaa hänet vaikeaan asemaan protestanttisessa Englannissa, mistä johtuen on epäilty, että Barbaro oli ensimmäinen in pectore -kardinaali. Vuodet 1550–1570 Barbaro toimi Aquileian hiippakunnan patriarkkana. Hänen statuksensa ansiosta sekä diplomaattina että kirkonmiehenä hän oli Venetsian edustaja Trenton kirkolliskokouksessa.
Barbaro tunnettiin kuitenkin erityisesti kirjallisista töistään. Hän julkaisi mm. uudet painokset isosetänsä Ermolao Barbaron kommentaarista Aristoteleen teokseen Retoriikka ja tämän teoksesta Compendium scientiae naturalis. Hän käänsi italiaksi ja myöhemmin latinaksi Vitruviuksen teoksen Arkkitehtuurista (De architectura). Barbaron merkittävin oma teos lienee La pratica della perspettiva, jossa hän käsittelee maalaustaiteen tiedettä.
