Dag Solstad

Dag Solstad (s. 16. heinäkuuta 1941 Sandefjord) on palkittu norjalainen kirjailija. Solstad on kaunokirjailija ja on heti esikoiskirjastaan alkaen julkaissut teoksiaan kommentoivia artikkeleita ja esseitä.

Dag Solstad vuonna 2010.

Solstad asuu osittain Oslon Skillebekkissä ja osittain Berliinissä. Vuodesta 2011 asti Solstad on saanut Norjan valtion taiteilijaneläkettä.

Lapsuus ja perhe

Solstad varttui Sandefjordissa 1940- ja 1950-luvuilla. Perheen isä kuoli Solstadin ollessa 11-vuotias. Isä jätti jälkeensä ruokakaupan, joka ajautui konkurssiin. Solstadin yhdeksän vuotta vanhempi veli lähti merille, ja heidän yksinhuoltajaäitinsä hankki elantonsa myymällä kenkiä. Solstad pääsi töihin Jarlsbergin rautatielle ja pelasi lisäksi maalivahtina Store Berganin jalkapalloseuran juniorijoukkueessa. Lukion jälkeen hän toimi sijaisopettajana Kabelvågissa 1960-luvulla, jolloin hän myös pelasi hetken aikaa kaupungin joukkueessa.

Solstad on naimisissa kirjailija Jens Bjørneboen tyttären Therese Bjørneboen kanssa. Hän on ollut aiemmin naimisissa kahdesti, ja hänellä on kolme tytärtä.

Kirjailijan ura

Ensimmäiset teokset

Solstadin esikoisteos oli novellikokoelma Spiraler, joka julkaistiin vuonna 1965. Eräässä kokoelman novellissa tavataan vieraantuneita hahmoja, jotka etsivät jotakin todellista, mutta kohtaavat lähinnä enemmän tai vähemmän epätodellisia tai absurdeja kokemuksia. Artikkelissa Norsk prose – europeisk modernisme (1967) Solstad ilmaiseekin epäuskonsa perinteisiä romaaneja kohtaan ja toivoo, että norjalainen kirjallisuus tuotaisiin nykypäivään uuden eurooppalaisen modernismin avulla. Hän viittaa muun muassa James Joyceen, Marcel Proustiin, Alain Robbe-Grilletiin ja Samuel Beckettiin.

Lyhytproosakokoelmassaan Svingstol (1967) Solstad muuttaa näkökulmaansa. Teoksessa, samoin kuin artikkelissa Tingene og verden (1967) hän tuo esiin uudenlaisen konkretismin, jossa esineet ja asiat eivät enää symboloi ihmisen sisäistä olemusta: ”Annamme kahvipannun olla kahvipannu, ja näemme sen aamiaispöydässä, alumiinisena ja täynnä höyryävää kahvia”, sanoo hän tekstissään Vi vil ikke gi kaffekjelen vinger (”kahvipannulle ei anneta siipiä”).

Vuonna 1969 ilmestyi romaani Irr! Grønt!, jossa Solstad nostaa esiin viisi ristiriitaa identiteetin ja roolin välillä. Päähenkilö Geir Breivik alkaa etsiä itseään, ja tulee siihen tulokseen, että ihminen on vaihtuvien rooliensa summa. Vapaus syntyy siitä, että ihminen on tietoinen roolipelistä. Kirjailija käsittelee teemaa myös artikkelissa Om nødvendigheten av å leve inautentisk.

Kommunistinen vaihe

Vuosina 1974–1980 Solstad julkaisi neljä romaania, jotka täyttävät kommunistisen liikkeen vaatimuksen siitä, että kirjailijan tulisi kirjoittaa kansasta ja kirjallisuuden palvella erityisesti työväenluokkaa. Ensin ilmestyi Syyskuun 25. päivän aukio (1974), joka kuvaa erään työläisperheen elämää kahden sukupolven ajan sosiaalidemokraattisessa Norjassa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, vuodesta 1945 vuoden 1972 Euroopan yhteisön kansanäänestykseen saakka. Myöhemmin ilmestyi sotatrilogia Svik. Førkrigsår, Krig. 1940 ja Brød og våpen, joka suuren henkilögallerian avulla esittelee konfliktia kommunistien ja sosiaalidemokraattien välillä norjalaisen työväenluokan sisällä ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen.

Solstadin romaaneissa Gymnaslærer Pedersens beretning om den store politiske vekkelsen som har hjemsøkt vårt land (1982) ja Romaani 1987 (1987) puolueella on toisenlainen rooli. Päähenkilöt Knut Pedersen ja Fjord katsovat puolueessa viettämäänsä aikaa taaksepäin, ja kommunistipuolueen olosuhteita käsitellään humoristisesti ja ironisesti. Teoksessa Romaani 1987 Fjord palaa lopulta Arild Asnesin alkuun 1970-luvun dystopiaan. Solstad on itse kuvannut tätä kirjallista kauttaan ”utopistiseksi kaudekseen”.

Moralistis-eksistentialistinen vaihe

1990-luvun kirjoissa Solstadin romaanien tyylissä tapahtui selvä käännös. Tämän aikakauden romaaneissa ulkoinen tarkastelu kääntyy sisäiseksi, ja aiheet pyörivät tarkoituksellisuuden ympärillä. Ellevte roman, bok atten (1992) kuvaa pyörätuolissa istuvaa Bjørn Hansenia. Tämä on vapaaehtoisesti päätynyt pyörätuoliin, koska haluaa uskotella ihmisille olevansa halvaantunut. Romaanissa Ujous ja arvokkuus (1994) kuvataan lehtori Elias Ruklaa, joka ei saa sateenvarjoaan auki koulun pihassa. Romaani osoittaa, kuinka elämä hajoaa ympäriltä ja vieraannuttaa päähenkilön todellisuudesta. Yhteistä Hansenille, Ruklalle, professori Andersenille ja T. Singerille on tunne siitä, että kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeutumassa, kaupallisuus ja tylsyys valtaavat alaa ja hahmot joutuvat oman aikansa ulkopuolelle. Sen sijaan, että yrittäisivät puuttua rappeutumiseen, he uppoavat omaan itseensä ja päätyvät ympäröivän todellisuuden katsojiksi.

Katsaus menneisyyteen

Teoksessaan 16.07.41 (2002) Solstad esittelee itsensä päähenkilönä. Ilmeisesti kirjailija esiintyy teoksessa omana itsenään, ja tarkastelee kirjailijantekojensa lisäksi menneisyyttään ja nuoruutensa tapahtumia. Solstad käyttää minä-muotoa myös teoksessa Armand V. (2006). Kuvattujen tapahtumien osalta teos vaikuttaa omaelämäkerralliselta. Se kertoo tarinan norjalaisen uradiplomaatin oloista uuden imperialistisen maailmanjärjestyksen aikana, ja keskustelee siitä, kuinka hänen romaaninsa ovat syntyneet. Teoksessa kysytään, kirjoittaako kirjailija romaanin vai makaako romaani jossakin valmiina, ja kirjailijan tehtävänä on vain kaivaa se esiin. Teoksessa Solstad julistaa: ”Kirjailijanurani päättyi T. Slingeriin, joka julkaistiin vuonna 1999. Kaikki sen jälkeen on ollut poikkeusta, joka ei koskaan toistu.”

Solstadin romaani 17. Roman (2009) on jatkoa teokselle Ellevte roman, bok atten (1992). Teoksessa esiintyy jälleen Bjørn Hansen, rahastonhoitaja Kongsbergistä, jolla on suuria ongelmia asettaa itsensä perheenisän ja kansalaisen rooleihin. Lukija seuraa hänen tietään sovintoon pojan ja perheen kanssa.

Solstad esiintyi vuonna 2003 festivaalirunoilijana Bergenin kansainvälisillä Festspillene-festivaaleilla.

Palkinnot ja tunnustukset

Teokselle Romaani 1987 myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1989. Norjan Kriitikkopalkinnon Kritikerprisin Solstad on saanut vuosina 1969, 1992 ja 1999.

Solstadin mukaan nimettiin vuonna 2011 hänen 70-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä aukio Sandefjordissa.

Teokset

Romaanit

• Irr! Grønt! – (1969)
• Arild Asnes, 1970 – (1971)
• 25. septemberplassen – (1974)
• Svik. Førkrigsår – (1977)
• Krig. 1940 – (1978)
• Brød og våpen – (1980)
• Gymnaslærer Pedersens beretning om den store politiske vekkelsen som har hjemsøkt vårt land – (1982)
• Forsøk på å beskrive det ugjennomtrengelige – (1984)
• Roman 1987 – (1987)
• Medaljens forside – (1990)
• Ellevte roman, bok atten – (1992)
• Genanse og verdighet – (1994)
• Professor Andersens natt – (1996)
• T. Singer – (1999)
• 16.07.41 – (2002)
• Armand V. Fotnoter til en uutgravd roman – (2006)
• 17. roman – (2009)
• Det uoppløselige episke element i Telemark i perioden 1591–1896 – (2013)
• Tredje, og siste, roman om Bjørn Hansen (2019)

Suomennetut teokset

• Syyskuun 25. päivän aukio. (25. septemberplassen, 1974). Suomentanut Juhani Koskinen. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1375-4.
• Romaani 1987 (Roman 1987), suom. Saima-Liisa Laatunen, Gummerus 1989 ISBN 951-20-3483-2
• Ujous ja arvokkuus. (Genanse og verdighet, 1994). Suomentanut Tarja Teva. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-567-1.

Lähteet

• Sten Steensen: En helt uvanlig Dag (^{[vanhentunut linkki]}) Högskolen i Oslo. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 7.4.2013. (norjaksi)
• Fredrik Wandrup: Ikke helt bak mål Dagbladet.no. Dagbladet. Viitattu 7.4.2013. (norjaksi)
• Dag Solstad fikk sin plass i Sandefjord (^{[vanhentunut linkki]}) Aftonposten.no. Arkistoitu 2.5.2013. (norjaksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dag Solstad Wikimedia Commonsissa

• Nykykirjallisuus^{[vanhentunut linkki]} Norjan suurlähetystö
• Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1989^{[vanhentunut linkki]}