DNA-sekvensseri
DNA-sekvensseri on tieteellinen tutkimuslaite, jota käytetään DNA:n sekvensoinnissa. Kun laitteeseen sijoitetaan tutkittavaa DNA:ta sekvensseri selvittää siitä adeniinin, guaniinin, sytosiinin ja tymiinin järjestyksen. Laite tuottaa DNA:n emäsjärjestyksestä tekstiraportin.
DNA-molekyyli on ollut tunnettu aines ihmisen soluissa jo 1800-luvun lopulla. Ensimmäisen nukleiinihapon eristi Friedrich Miescher (1844-1895). Vuonna 1927 geneetikot esittivät teorian, että perimää ohjaa solun tumassa oleva toimiva kemiallinen mekanismi. Vuonna 1953 James D. Watson (s. 1928), Francis Crick (1916-2004) ja Rosalind Franklin (1920-1958) ratkaisivat DNA:n kaksoiskierrerakenteen. Genomin perusrakenteen tunteminen oli ensimmäinen askel geneettisen koodin avaamisessa. Aikaisemmat menetelmät DNA:n emäsjärjestyksen avaamiseksi olivat työläitä ja vaativat myrkyllisten kemikaalien sekä radioaktiivisten materiaalien käyttöä. Vuonna 1986 Leroy Hood (s. 1938) kehitti ensimmäisen sekvensointikoneen. Tämä puoliautomaattinen kone käytti nukleoidiemästen tunnistuksessa neljää fluoresoivaa väriainetta. Prototyyppi lisensoitiin Applied Biosystemsille, joka vuonna 1987 esitteli ensimmäisen automaattisen DNA-sekvensserin, mallimerkiltään ABI 370A. Se hyödyntää Sangerin sekvensointimenetelmää. Tätä tekniikkaa hyödynsivät ensimmäisen sukupolven sekvensserit. Uuden menetelmän avulla ihmisen perimän selvitysprojekti nopeutui ja uusien sekvensserimallien avulla DNA:n sekvensointi on nopeutunut edelleen. Kun koko ihmisen perimän selvittäminen maksoi vuonna 2003 noin 3 miljardia dollaria, niin vuoteen 2014 mennessä hinnan odotetaan laskevan 1000 dollariin.[1]
Lähteet muokkaa
- Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi
Viitteet muokkaa
- ↑ Chaline, s. 209