Dansgaard–Oeschgerin tapahtuma
Dansgaard-Oeschgerin tapahtumilla (DO-tapahtuma) tarkoitetaan viime jääkauden aikana ja lopussa tapahtuneita ilmaston muutoksia, jotka johtuivat Golfvirran äkillisestä käynnistymisestä aikaisemman jäätikön sulamisveden aiheuttaman salpautumisen jälkeen. Tutuin DO-tapahtuma oli 14 700 vuotta sitten jääkauden loppuvaiheen lämpimän Bölling-kauden alussa. DO-tapahtuman jälkeen lämpötila laski yleensä melko hitaasti satojen vuosien ajan, mutta saattoi laskea nopeastikin kohti normaalia jääkausitilaa. Näitä muutoksia tapahtui voimakkaina vain jääkauden keskikylmässä vaiheessa. Ne aiheuttivat kylmän jääkauden keskelle lauhoja "suojasäitä", interstadiaaleja, joiden vaikutus tuntui eniten Atlantin seuduilla. Golfvirta pysyy käynnissä, koska Pohjois-Atlantilla sen viilentynyt, suolainen vesi vajoaa raskaampana syvyyksiin. Lämpimällä kaudella jäätiköistä sulanut suolaton vesi esti alkujaan suolaisen Golfvirran vajoamisen alas ja siten veden kierron Pohjois-Atlantilla. Kun suolaton vesi oli ajan mukana haihtunut pois, kierto saattoi taas alkaa ja tapahtui nopea lämpeneminen. Tämä taas sulatti jäätä, mikä tuotti Golfvirran pysäyttänyttä suolatonta vettä.[1] Näin tropiikista virrannut lämmin suolainen merivirta ja jäätikön kylmät suolattomat sulamisvedet tuottivat värähtelijän, jonka värähtelyjakso riippui veden haihtumisnopeudesta, joka oli hidas pohjoisessa kylmällä jääkaudella.
DO-tapahtumia sattui viime jääkaudella 24,[2] ja niitä on syvämerikairausten mukaan sattunut aikaisemmillakin jääkausilla. DO-tapahtumat tuottivat jääkaudella interstadiaaleja, lämpimiä kausia. Kun jääkausi oli vasta alullaan, DO-tapahtumia ei sattunut lainkaan.[3] Nämä jaksot kytkeytyvät pidempijaksoiseen Bondin kiertoon ja Heinrichin tapahtumiin siten että jokaista Bondin kiertoa vastaa muutama DO-tapahtuma.
Jaksollisuus muokkaa
Auringon säteilyvaihtelujen uskotaan noin 1470 vuoden jaksoissa liipaisseen DO-tapahtumia.[4][5] Yleisesti ollaan sitä mieltä, että jakso on vaihdellut.[3] Ajoitusten epätarkkuuden takia ei tiedetä ovatko DO-tapahtumat jaksollisia. Monilla alueilla ajoituksen epätarkkuus on 1000 vuoden luokkaa+/-.[6] Jäätikkögeologi Richard Alleyn mielestä stokastista resonanssia, jollainen on osin satunnainen, osin jaksollinen.[7] ja tapahtuvat noin 1000-2000 vuodessa. DO-tapahtumat jatkuivat holoseenilla heikentyneinä. Pohjois-Atlantissa ajelehti paljon jäätä 1400, 2800, 4300, 5900, 8100 ja 9500 vuotta sitten, toinen ajoitussarja menee 1400, 2900, 4100, 5800 ja 79900 vuotta sitten[8]. Nämä "tuhatvuotiset heilahtelut" pienenivät noin 8100 vuotta sitten[9]. Vuoristojäätiköissä näkyy eri pituisia vaihteluja, mm. 1500 ja 2500 vuoden jaksoja[10].
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
Viitteet muokkaa
- ↑ http://www.geosci.unc.edu/faculty/rial/DOpaper1.pdf
- ↑ https://www.nature.com/articles/srep20535
- ↑ a b Glacial abrupt climate changes and Dansgaard-Oeschger oscillations in a coupled climate model (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ Possible solar origin of the 1,470-year glacial climate cycle demonstrated in a coupled model
- ↑ Figures and Tables From the following article: Possible solar origin of the 1,470-year glacial climate cycle demonstrated in a coupled model
- ↑ Fagan 2008, s. 256.
- ↑ Heinrich 2008, s. 262.
- ↑ Fagan 2008, s. 261.
- ↑ Fagan 2008, s. 259.
- ↑ Fagan 2008, s. 262.