Déodat de Séverac

ranskalainen säveltäjä

Déodat de Séverac [deoda də sevəʁak] (20. heinäkuuta 1872 Saint-Félix-Lauragais24. maaliskuuta 1921 Céret) oli ranskalainen säveltäjä, jota omana aikanaan arvostettiin Claude Debussyn ja Maurice Ravelin veroiseksi, mutta joka on sittemmin jäänyt näiden aikalaistensa varjoon.[1]

Déodat de Séverac
Joseph Lamassonin tekemä muotokuvahermi säveltäjän synnyinpaikassa Saint-Felix-Lauragais’ssä.

Taidemaalarin pojaksi aatelissukuun syntynyt Séverac varttui Languedocin maakunnassa Etelä-Ranskassa ja kävi koulunsa Toulousessa. Hän opiskeli 1893–1896 Toulousen konservatoriossa ja sitten Vincent d’Indyn perustamassa Pariisin Schola cantorumissa 1896–1907, yhtenä sen ensimmäisistä opiskelijoista. Pariisissa hän opiskeli muun muassa Isaac Albénizin johdolla ja toimi vuodesta 1900 tämän assistenttina. Hän tutustui kaupungissa muun muassa Debussyhin, Raveliin ja Manuel de Fallaan sekä kuvataiteilijoihin kuten Picasso, Braque ja Gris.[1]

Maalaishenkisyyteen suuntautunut Séverac sai vuonna 1900 valmiiksi pianosarjansa Le chant de la terre, poème géorgique pour piano (”Maan laulu, maatyörunoelma pianolle”) joka oli ylistyslaulu Languedocin alueen maalaiselämälle. Veijo Murtomäen mukaan sen tyyli muistuttaa paikoin Modest Musorgskia tai Edvard Griegiä. Samaa tyyliä jatkoi vielä laajempi pianosarja En Languedoc (”Languedocissa”, 1903–1904), jonka osien nimet ovat ”Kohti maalaistaloa juhlapäivänä”, ”Lammella iltaisin”, ”Ratsain niityllä”, ”Hautausmaan nurkkaus keväällä” ja ”Markkinapäivä maalaistalossa”. Murtomäki kuulee tässä Debussyn ja Ravelin vaikutusta. Debussy olikin innoissaan Séveracista ja sanoi tämän musiikin ”tuoksuvan hyvälle”. Myöhemmin säveltäjä Henri Sauguet kertoi löytäneensä Séveracin lähes yhtä aikaa Debussyn ja Ravelin kanssa ja piti heitä uuden musiikin merkittävänä kolmikkona.[1]

Séveracin nelikätinen Le Soldat de plomb, Histoire vraie en 3 récits pour piano à 4 mains ("Tinasotilas, kolmiosainen tositarina”, 1905) edeltää Debussyn lapsi- ja satuaiheisia teoksia, ja impressionismin vaikutusta on kuultavissa erityisesti teoksissa Baigneuses au soleil (”Aurinkokylpijättäret”, 1908) ja Les naïades et le faune indiscret (”Merenneidot ja tungetteleva fauni”, 1908), joita pidetään yhtä korkeatasoisina pianoteoksina kuin Ravelin Jeux d’eaux (1901) ja Debussyn L’isle joyeuse (1904). Séveracin oopperaa Le cœur du moulin (”Myllyn sydän”, 1903–1908) pidetään aikansa parhaimpiin ranskalaisoopperoihin kuuluvana Debussyn Pélléas et Mélisanden ohella.[1]

Pariisista Séverac vetäytyi takaisin Etelä-Ranskaan, pieneen Céret’n kaupunkiin lähellä Espanjan rajaa, jossa vaikutti monia taiteilijoita, etenkin kubisteja. Seudun innoittamana hän sävelsi kypsimpänään pidetyn viisiosaisen pianosarjan Cerdaña (1908–1911), jossa on yhtäläisyyksiä hänen opettajansa Albenizin Iberia-sarjaan.[1]

Japanilais-suomalainen Izumi Tateno on levyttänyt Séveracin keskeisen pianotuotannon tupla-albumille Sunflower Sea. Pianoworks by Déodat de Séverac (Finlandia Records, 2006).[1] Myös pianisti Aldo Ciccolini levytti paljon Séveracin musiikkia.[2]

Valikoima teoksia muokkaa

Pianoteoksia muokkaa

  • Le chant de la terre (1900)
  • En Languedoc (1904)
  • Baigneuses au soleil (1908)
  • Cerdaña (1904-1911)
  • En vacances (1912)
  • Sous les lauriers roses (1918)

Oopperoita muokkaa

  • Les Antibels (1907, kadonnut, perustui Émile Pouvillonin romaaniin)
  • Le cœur du moulin (1908)
  • Héliogabale (1910)

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Murtomäki, Veijo: Séverac – maalaissäveltäjä Debussyn ja Ravelin varjossa, Musiikin historia -sivusto ("Muhi"), Sibelius-Akatemia 2016. Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Viitattu 5.6.2016.
  2. Midgette, Anne: Virtuoso Pianist Shed Light on the Underappreciated (Arkistoitu – Internet Archive), The Washington Post 6.2.2015. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 5.6.2016.


Kirjallisuutta muokkaa

  • Waters, Robert F. Déodat de Séverac: Musical Identity in Fin-de-Siecle France. Burlington, Vermont: Ashgate, 2008. ISBN 9780754641056.