Avaa päävalikko
Coulombin tutkimuslaitteisto

Coulombin laki kuvastaa sähköistä voimaa, jonka kaksi pistevarausta kohdistavat toisiinsa.

Ranskalainen Charles Augustin de Coulomb (1736–1806) tutki sähköisesti varattujen kappaleiden vuorovaikutusta, eli niiden välisiä voimia. Vuonna 1784 hän havaitsi tutkimustensa perusteella lainalaisuuden, jota nykyään kutsutaan Coulombin laiksi:

Hiukkasen toiseen hiukkaseen kohdistama sähköinen voima on verrannollinen hiukkasten varausten tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden välisen etäisyyden neliöön.[1]

Sisällysluettelo

Coulombin lain matemaattinen muotoiluMuokkaa

Matemaattisesti ilmaistuna Coulombin lain mukaan sähköinen voima   on skalaarimuodossa

 

missä   on Coulombin vakio,   on tyhjiön permittiivisyys ja  ,   kummankin hiukkasen sähkövaraus.

Coulombin lain mukaisen voiman F (Coulombin voiman) suunta on varauksia yhdistävän suoran suuntainen. Samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan ja erimerkkiset vetävät toisiaan puoleensa. Coulombin laki voidaan esittää myös vektorimuodossa. Tällöin varauksen   varaukseen   kohdistama voima   on yksikkövektorin   suuntainen ja se voidaan ilmaista alla olevan yhtälön mukaisesti:

 .[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Young & Freedman: University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 800. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)
  2. Raymond Serway & John Jewett: Physics for Scientists and Engineers, s. 647. Cengage Learning, 2007. ISBN 9780495112440. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa