Wikipedia

Corey Taylor

Corey Todd Taylor (s. 8. joulukuuta 1973 Des Moines, Iowa, Yhdysvallat) on yhdysvaltalaisten alternative metal -yhtyeiden Slipknotin ja Stone Sourin laulaja[1], sekä Des Moinesista kotoisin olevan heavy metal -yhtye Facecagesin manageri.lähde?

Corey Taylor
Corey Taylor vuonna 2018.
Corey Taylor vuonna 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt8. joulukuuta 1973 (ikä 50)
Ammatti muusikko, laulaja-lauluntekijä, graafinen novelisti, näyttelijä
Muusikko
Taiteilijanimi #8, The Great Big Mouth, The Sickness, Todd Tigger, The Boogie Knight, Big Neck
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1990–
Tyylilajit alternative metal, heavy metal, post-grunge, alternative rock, hard rock, nu metal, groove metal, thrash metal
Soittimet laulu, kitara, basso, piano, koskettimet
Yhtyeet Slipknot, Stone Sour
Levy-yhtiöt Roadrunner Records, Great Big Mouth Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Ennen siirtymistään laulu-uralle Taylor työskenteli pornokaupassa. Hän lauloi Stone Sourissa monta vuotta ennen liittymistään Slipknotiin, ja molemmat yhtyeet ovat edelleen toiminnassa. Hän tapasi Slipknotin Mickin, Paulin ja Shawnin ollessaan keikalla Stone Sourin kanssa. Taylor sai Slipknotissa numerokseen kahdeksan (8) ja käyttää keikoilla "ilmeetöntä"-maskia.

Hän on myös säveltänyt ja esittänyt suomalaisen bändin Apocalyptican kanssa kappaleen I'm Not Jesus.[2]

Taylor on kotoisin Des Moinesista, Iowasta, missä hän asuu vieläkin. Hän on eronnut vaimostaan ja heillä on yksi lapsi. Corey Taylorilla on myös toinen lapsi, jonka hän on saanut entisen tyttöystävänsä kanssa, Corey seurusteli hänen kanssaan lukiossa. Corey Taylor meni uusiin naimisiin joulukuussa 2009.

Corey Taylor julkaisi vuonna 2011 oman elämäkertansa Seven Deadly Sins. Hänellä on ollut päihdeongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia.[3][4]

Corey Taylor on luonut ja kirjoittanut sarjakuvan House of Gold & Bones, jonka tarina on myös musiikillisesti/lyrikaalisesti Stone Sour yhtyeen albumeissa House of Gold & Bones Part 1 ja House of Gold & Bones Part 2.[5]

Ura muokkaa

Stone Sour muokkaa

 
Corey Taylor esiintymässä Stone Sourissa vuonna 2013.

Corey Taylor perusti Stone Sourin rumpali Joel Ekmanin kanssa vuonna 1992, jolloin mukaan tuli Coreyn ystävä Shawn Ekonomaci basistiksi. Vuonna 1992 ja 1994, yhtye äänitti 2 demonauhaa. Vuonna 1995 yhtyeeseen liittyi Jim Root, joka myös soittaa Corey Taylorin kanssa Slipknot-yhtyeessä. Vuonna 1996 yhtye äänitti kolmannen demonauhan. Yhtye meni tauolle, jolloin Corey Taylor ja Jim Root liittyivät Slipknotiin. Yhtye palasi takaisin vuonna 2002 ja julkaisi Stone Sour -nimisen albumin, josta kappaleet "Get Inside" ja "Inhale" olivat ehdolla Grammy-palkinnosta. Myöhemmin albumi myi kultaa Yhdysvalloissa.

Vuonna 2006 yhtye julkaisi toisen albumin, Come What (Ever) May, joka myi kultaa Yhdysvalloissa. Kappale "30/30-150" oli ehdolla Grammy-palkinnosta. Yhtyeen rumpali Joel Ekman jätti yhtyeen vuonna 2006, jonka tilalle tuli Roy Mayorga.

Yhtyeen kolmas albumi Audio Secrecy julkaistiin vuonna 2010 ja albumi oli omistettu Slipknotin basisti Paul Graylle, joka kuoli vuonna 2010. Vuonna 2011, yhtyeen basisti Shawn Ekonomaci jätti yhtyeen omista syistä.

Stone Sour aloitti uuden albumin äänittämisen vuonna 2012. Corey Taylor kertoi yhtyeen äänittävän 24 kappaletta albumia varten. House of Gold & Bones Part 1, julkaistiin vuonna 2012 ja House of Gold & Bones Part 2 julkaistiin vuonna 2013.

Corey Taylor silloin tällöin soittaa myös kitaraa livenä Stone Sourissa mm. kappaleissa "Bother" ja "Through Glass".

Slipknot muokkaa

 
Corey Taylor maskissa ja haalarissa vuonna 2011.
 
Taylor esiintymässä Optimus Alive Festivalissa Portugalissa Slipknotin kanssa.

Corey Taylor liittyi vuonna 1997 Slipknot yhtyeeseen, jolloin yhtye julkaisi debyyttialbumin vuonna 1999. Yhtye on tunnettu bändin jäsenten naamareista ja aggressiivisesta esiintymisestä. Vuonna 2001 yhtye julkaisi Iowa albumin, joka oli ristiriitainen, jolloin yhtyettä leimattiin saatananpalvojiksi. Myöhemmin yhtyeen jäsenet ovat kiistäneet asian.

Slipknot julkaisi vuonna 2004 kolmannen albuminsa "Vol. 3: The Subliminal Verses", joka ei ollut niin aggressiivinen kuin edelliset albumit.

Vuonna 2008 yhtye julkaisi neljännen albuminsa All Hope is Gone, joka oli laajempi kuin muut albumit. Yhtyeen piti julkaista uutta materiaalia vuonna 2010, mutta yhtyeen suunnitelmat muuttuivat Paul Grayn kuoltua.

Vuonna 2014 Slipknot julkaisi viidennen albuminsa, .5: The Gray Chapterin. Albumi oli ensimmäinen ilman Paul Grayta, joka kuoli 2010 yliannostukseen, ja Joey Jordisonia, joka erosi yhtyeestä vuonna 2013

Vuonna 2018 Slipknot julkaisi singlen All Out Life. Tämä oli Slipknotin viimeinen teos, jossa oli mukana perkussionisti Chris Fehn.

Vuonna 2019 Slipknot julkaisi uusimman albuminsa, We Are Not Your Kind. Tällä albumilla esiintyy uusi perkussionisti, jonka henkilöllisyyttä ei ole kerrottu. Myöhemmin hän sai lempinimikseen Tortilla Man ja New Guy.

Diskografia muokkaa

Slipknot muokkaa

Stone Sour muokkaa

Muita töitä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ James Christopher Monger: Corey Taylor Biography All Movie Guide. Viitattu 27.2.2023.
  2. ↑ Slipknot-tähti biletti suomalaisbändin kanssa: Vedimme hurjat kännit Voice. 2011. Viitattu 27.2.2023.
  3. ↑ Seven Deadly Sins: Settling the Argument Between Born Bad and Damaged Good Amazon. Viitattu 27.2.2023.
  4. ↑ Mika Seppänen: Stone Sour -laulaja avoimena IS:lle: "Olen onnellinen, etten painanut liipaisinta" Iltasanomat. 2013. Viitattu 27.2.2023.
  5. ↑ House of Gold & Bones Paperback – December 3, 2013 Amazon. Viitattu 27.2.2023.
Slipknot
Albumit

Slipknot – Iowa – Vol. 3: The Subliminal Verses – All Hope Is Gone - .5: The Gray Chapter - We Are Not Your Kind - The End, So Far

Muut julkaisut

9.0: Live | Luettelo Slipknotin demoista

Katso myös

Stone Sour - Murderdolls - DJ Starscream - Roadrunner United - Korn - Ministry

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Corey_Taylor&oldid=22337825”