Constans II oli usurpaattori Konstantinus III vanhin poika josta hänen isänsä teki kanssahallitsijansa vuonna 409. Konstantinus kapinoi Länsi-Rooman keisari Honoriusta vastaan vuonna 407. Tämän jälkeen hän valloitti Gallian, Britannian ja Espanjan. Vuonna 408 Konstantinus teki pojastaan caesarin, eli apukeisarin, ja lähetti hänet kukistamaan Espanjassa puhjennutta kapinaa. Kapinaa johtivat eräät Honoriuksen sukulaiset. Kun kapina oli kukistettu, Constans palasi Galliaan ja jätti Espanjaan magister militum Gerontiuksen. Vuonna 409 Espanjaan tunkeutuivat mm. vandaalit ja alaanit. Konstantinus korotti nyt poikansa augustukseksi, eli kanssahallitsijakseen, ja lähetti hänet Espanjaan. Gerontius pelkäsi nyt, että hän menettäisi valtansa Espanjassa ja päätti kapinoida. Hän julisti erään Maximuksen keisariksi ja liittoutui Espanjaan tunkeutuneiden barbaarien kanssa. Constans perui aikeensa lähteä Espanjaan ja jäi Galliaan. Vuonna 411 Gerontius hyökkäsi Galliaan ja piiritti Constansia ja tämän joukkoja Viennessä. Saatuaan Constansin vangiksi Gerontius antoi teloittaa hänet.


Edeltäjä:
Konstantinus III
Rooman keisari
Kanssahallitsija:
Konstantinus III
Seuraaja:
Konstantinus III
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.