Condonin raportti

 

Condonin raportti (engl. Condon Report, viralliselta nimeltään Scientific Study of Unidentified Flying Objects eli ’Tieteellinen tutkimus tunnistamattomista lentävistä esineistä’) oli vuosina 1966–1968 tehdyn Coloradon yliopiston ufoprojektin loppuraportti. Se on eräs laajimmista ja tunnetuimmista ufotutkimuksista. Fyysikko Edward U. Condon johtama työryhmä teki tutkimuksen Yhdysvaltain ilmavoimien aloitteesta ja kävi läpi 59 ufohavaintoa. Tutkimuksessa ei havaittu merkkejä yliluonnollisista ilmiöistä, ja tunnistamattoman lentävät esineet selittyivät ihmisen toiminnalla tai luonnonilmiöillä.

Historia

Tunnistamattomat lentävät esineet olivat herättäneet Yhdysvalloissa suurta huomiota vuodesta 1947 lähtien, ja Yhdysvaltain ilmavoimat perustivat UFO-havaintoihin keskittyneen tutkimusohjelman, joka vuonna 1952 sai nimen Project Blue Book. Vuonna 1953 CIA nimitti fyysikko H. P. Robertsonin tutkimaan asiaa. Työryhmään kuului asevoimien upseereja ja Project Blue Bookin johtaja. Robertsonin ryhmä totesi, että lähes kaikki ufot olivat helposti selitettävissä luonnonilmiöillä, niistä ei aiheutunut ihmisille vaaraa eivätkä ne tarjonneet näyttöä maapallon ulkopuolisesta elämästä. Osia raportista salattiin vuoteen 1979 saakka, mikä herätti syytöksiä siitä, että Yhdysvaltain hallinto olisi tahallisesti peitellyt todisteita maapallon ulkopuolisesta elämästä.

Vuonna 1966 perustettiin toinen tutkimusryhmä ilmavoimien vaatimuksesta. Tutkimuksia johti fyysikko Edward U. Condon, ja hankkeessa käytiin läpi Project Blue Bookin aikana kertyneistä aineistoista mielenkiintoisimmat. Vuonna 1968 julkaistussa raportissa käytiin yksityiskohtaisesti läpi 59 UFO-havaintoa. Raportin virallinen nimi oli Scientific Study of Unidentified Flying Objects, mutta se tuli tunnetuksi ”Condonin raporttina”. Raportti toimitettiin Kansallisen tiedeakatemian asettaman erityiskomitean arvioitavaksi, ja yhteensä sitä oli kirjoittamassa 37 tieteilijää. Condonin raportin lopputulema oli sama kuin Robertsonilla vuosikymmentä aiemmin: yliluonnollisista ilmiöistä ei ollut näyttöä eikä ufoihin kohdistuvaa lisätutkimusta pidetty tarpeellisena. Kiinnostus ufoja kohtaan oli 1960-luvun mittaan laskenut, ja aiempaa harvemmat UFO-havainnot sekä Condonin raportin julkaisu johtivat siihen, että Yhdysvaltain ilmavoimien parikymmentä vuotta jatkunut uforaporttien keruu lopetettiin vuonna 1969.

Ufojen ylimaalliseen alkuperään uskovat ovat usein arvostelleet Condonin raporttia ja sen johtopäätöksiä. Tunnetuimmat kriitikot olivat fyysikko James E. McDonald ja tähtitieteilijä J. Allen Hynek, joka oli tunnettu ufotutkija 1960- ja 1970-luvuilla. Hynekin mielestä tutkittu uforaporttivalikoima oli liian suppea ja epäedustava. Lisäksi hän kritisoi Condonin tutkimukseen valittuja kohteen määritelmää sekä teoriaa kohteen luonteesta ja alkuperästä. Projektiin osallistuneet psykologit David Saunders ja Norman Levine erotettiin projektista puolitoista vuotta tutkimustyön aloittamisesta, koska he olivat luovuttaneet ulkopuolisille tahoille vain projektin sisäiseen käyttöön tarkoitetun muistion. Sekä Saunders että Levine pitivät mahdollisena, että ufot olivat yliluonnollista alkuperää, sillä kaikille Condonin raportissa käsitellyille havainnoille ei kyetty löytämään aukotonta selitystä. Saunders julkaisi 1969 oman näkemyksensä kirjana UFOs? Yes!.^{lähde tarkemmin?}

Aiheesta muualla

• Condon, Edward U.: Scientific Study of Unidentified Flying Objects (Conducted by the University of Colorado) 1.1.1999. District of Columbia - Maryland - Virginia (USA): National Capital Area of Skeptics (NCAS). Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)