Colette Marchand
Colette Janine Marchand (29. huhtikuuta 1925 Pariisi, Ranska – 5. kesäkuuta 2015 Bois-le-Roi, Ranska) oli ranskalainen balettitanssija ja näyttelijä. Hän sai klassisen baletin koulutuksen, mutta hän sai huomiota Roland Petit’n modernia balettia tanssineen seurueen Les Ballets de Paris -jäsenenä. Sitä kautta Marchand sai elokuvaroolin elokuvasta Punainen mylly, josta hän oli ehdolla Oscar-palkintoon.
| Colette Marchand | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1925 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 5. kesäkuuta 2015 (90 vuotta) Bois-le-Roi, Ranska |
| Ammatti | balettitanssija, näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Palkinnot | |
|
Golden Globe (1953) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Uran alku balettitanssijana
muokkaaColette Marchand syntyi Pariisissa vuonna 1925 ja opiskeli Pariisin oopperan balettikoulussa. Hän aloitti uransa klassisen baletin parissa oopperan baletissa, mutta hän herätti 19-vuotiaana ranskalaisen kritiikon ja impressaarin Irène Lidovan huomion. Lidova keräsi yhteen nuorten tanssijoiden ja koreografien ryhmän.[1] Marchand liittyi Les Ballets de Paris -ryhmään vuonna 1948 tanssittuaan sitä ennen oopperan baletissa ja brittiläisessä Metropolitan Ballet’ssa.[2]
Boris Kohno toimi Lidovan ryhmän johtajana ja loi siitä modernin balettiseurueen Roland Petit’n tekemien koreografioiden ympärille. Kun Margot Fonteyn jätti Les Ballets de Paris’n, Marchandille annettiin Les Demoiselles de la Nuit -baletin päätanssijana.[1]
Petit’n baletissa L’Oeuf à la Coque Marchand aiheutti sensaation sekä Lontoossa että New Yorkissa. Siinä hän kuoriutuu jättiläismäisestä kananmunasta ja tanssii mustissa sukkahousuissa ja höyhenissä.[2] Yhdysvalloissa hän nousi kauneusikoniksi, ja monissa lehdissä nostettiin esille Marchandin jalat. Hänet tunnettiinkin Yhdysvaltain lehdistössä usein lempinimellä ”Les Legs” (”jalat”).[1]
Elokuvissa ja myöhemmät vuodet
muokkaaMarchandin status toi hänelle Yhdysvalloissa sekä Broadway- että elokuvarooleja.[1] Hän näytteli vuosina 1951–1952 Broadwayn revyyssä Two on the Aisle.[3] Marchand oli John Hustonin elokuvassa Punainen mylly (1952) oli Henri de Toulouse-Lautrecin prostituoitu rakastaja. Hän sai roolista parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden ja voitti Golden Globen parhaana uutena naisnäyttelijänä.[1][4] Punaisen myllyn jälkeen Marchand näytteli ranskalaisessa elokuvassa Unkarilainen rapsodia (1954) ja lyhyessä impressionistisessa tanssielokuvassa Romantic Youth, johon Marchand teki itse myös koreografian.[1]
Petit koreografioi Lontooseen Marchandille baletin Lady in the Ice (1953), jonka ohjasi Orson Welles.[1] London Festival Ballet’n kanssa Marchand tanssi vuosina 1955–1956.[2] Uransa myöhemmissä vaiheissa hän esiintyi pariisilaisissa varieteeteattereissa ja vierailevana tanssijana useissa balettiseurueissa.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Colette Marchand, ballerina - obituary The Telegraph. 25.6.2015. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 22.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Kisselgoff, Anna: Colette Marchand, Glamorous International Ballet Star, Dies at 90 NYTimes.com. 21.6.2015. The New York Times Company. Viitattu 22.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Colette Janine Marchand Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 22.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Colette Marchand Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 22.4.2018. (englanniksi)