Code Civil
Code Civil (CC) / Code Napoléon eli Ranskan siviililaki (1804) on kuuluisin uudella ajalla julkaistuista lakikokoelmista. Code Civil on sekoitus roomalaista oikeutta ja Ranskan suurta vallankumousta edeltävää lakia järjestettynä uudelleen.[1]
Päätös koko valtakunnan alueella pätevästä säädösoikeuteen perustuvasta laista valittiin 4. syyskuuta 1791 yhdeksi kansalliskokouksen tavoitteista. 1790-luvulla kansalliskokoukselle luovutettiin neljä ehdotusta uudeksi lakikokoelmaksi, mutta yhtäkään niistä ei hyväksytty.[2] Ensimmäinen konsuli Napoleon Bonaparte hajotti aiemman komission ja nimitti tilalle uuden 13. elokuuta 1800. Komission tuli luovuttaa ehdotuksensa marraskuuhun 1800 mennessä.[3] Se jäsenet olivat:[4]
- François Denis Tronchet, kuningas Ludvig XVI:n entinen puolustusasianajaja
- Jean-Étienne-Marie Portalis
- Félix-Julien-Jean Bigot de Préameneu
- Jacques de Maleville
Komission työ otettiin käyttöön 36 asetuksen muodossa vuosina 1801–1803. 21. maaliskuuta 1804 asetukset koottiin yhdeksi lakikokoelmaksi nimeltä Code Civil, jonka nimeksi vaihdettiin vuonna 1807 Code Napoléon keisarin kunniaksi. Kun Napoleon menetti valtansa, lakikokoelman nimeksi palautettiin Code Civil. Keisari Napoleon III palautti Code Napoléon -nimen vuosiksi 1852–1870, minkä jälkeen nimi on pysynyt samana.[2]
Code Civil reseptoitiin useaan maahan, muun muassa Alankomaihin, Portugaliin, Monacoon[2], Luxemburgiin, Kreikkaan, lähes koko Etelä-Amerikkaan ja Louisianan osavaltioon Yhdysvalloissa[2]. Osaksi reseptio oli pakon sanelemaa (Napoleonin valloitussodat) ja osaksi vapaaehtoista.[5]
Lähteet
muokkaa- Ylikangas, Tapio: Oikeus historiallisena ilmiönä. Helsinki: Suomen LM-liiton kustannus oy, 1978.
- Lobingier, Charles: Napoleon and His Code. Harvard Law Review, 1918, 32. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Code Civil Wikimedia Commonsissa
