Clemenceau-luokka
Clemenceau-luokka oli Ranskan laivaston kahden lentotukialuksen muodostama alusluokka.
| Clemenceau-luokka | |
|---|---|
_side_view.jpg) |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
22 000 t (standardi) 32 570 t (kuormattu) |
| Pituus | 257,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys |
29,3 m 46,3 m (lentokansi) |
| Syväys | 8,34 m |
| Koneteho | 126 000 shp |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 2 239 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 40 lentokonetta |
| Ilmatorjunta | 8 x 100 mm/55 ACAS Mle 1953 |
Taustaa muokkaa
Entinen merivoimien lentäjä amiraali Henri Nomy nimitettiin 26. lokakuuta 1952 merivoimien esikuntapäälliköksi. Heinäkuussa 1952 hän julkisti suunnitelmansa merivoimien kehittämisestä, mikä oli tarkoitettu Ranskan Natositoumuksien täyttämiseen. Suunnitelmaan sisältyi kolmen uuden lentotukialuksen hankinta. Meriministeri Jacques Gavini pyysi 28. heinäkuuta tutkimaan 12 500 tonnin lentotukialuksen käyttöä sukellusveneidentorjunnassa Atlantilla sekä voimien keskittämisessä kaikkialla maailmassa. Loppuvuodesta aloitettu tutkimus osoitti, että suunniteltu uppouma ei riittäisi Atlantille suunniteltuihin tehtäviin. Erityisesti uppouma ei riittänyt uusien suihkukoneiden operoimiseen alukselta.[1]
Lisätutkimusten jälkeen päätettiin siirtyä kunnianhimoisempaan hankkeeseen, joka sai nimen PAX. STCAN esitti 25. maaliskuuta 1953 alustavan suunnitelman 19000 tonnin lentotukialuksesta, jonka pituus oli vesirajassa 228 metriä. Aluksen kansi oli 245 metriä pitkä ja siinä oli 7 asteen kulmassa oleva 164-metrinen lentokansi. Kannelle oli asennettu kaksi 50-metristä brittiläisvalmisteista höyrykatapulttia ja kaksi hissiä (16,3 m x 14 m ja 15,3 m x 9 m). Aluksen tankkeihin oli mahdollista varastoida 750 tonnia polttoöljyä ja 550 tonnia kerosiinia. Höyryturbiinit tuottivat 120 000 akselihevosvoimaa kahteen akseliin. Alukselle oli myös suunniteltu tiukka osastointi lisäsuojan saamiseksi. Komentosilta oli suunniteltu Yhdysvaltain laivaston modernisoitujen Essex-luokan alusten mukaiseksi. Aseistuksena oli 24 kappaletta 57 millimetrin tykkejä. Ne oli asennettu neljään ryhmään, joissa kussakin oli kolme kaksiputkista tykkiä.[1]
Vastaava panssaroitu versio, PAX-P ransk. Protégé, esiteltiin saman aikaisesti. Sen standardiuppouma oli 23 000 tonnia. Aluksen panssarikansi oli 50 millimetriä ja sisäinen panssaroitu keskuksessa oli 60 millimetriä paksut sivut ja 30 millimetriä paksu kruunu. Propulsiojärjestelmä oli identtinen, joten uppouman kasvu rajoitti maksiminopeuden 31 solmuun. Raskaammin panssaroitu versio, PAX-P2, esiteltiin 20. kesäkuuta. Siinä oli yhdistetty 30 millimetrin panssarikansi 80-100 millimetrin panssaroituun keskukseen. Uppouma kasvoi 720 tonnia, mutta vastaavasti oli mahdollista säästää uppoumassa keventämällä kannen panssarointia. Suunnitelmassa esitettiin saavutettavan 32 solmun nopeus neliakselisella propulsiojärjestelmällä, mikä lisäisi uppoumaa ja tilavuutta sekä kasvattaisi pituutta 10 metriä. PAX-P2 oli STCANin esitys uudeksi lentotukialukseksi. Nomy esitti PAX-P:tä, mutta nopeuden tuli olla 32 solmua kahdella akselilla. Ministeri hyväksyi 8. elokuuta 1953 jatkosuunnittelun perustaksi PAX-P1:n, joka oli aiemmin PAX-P.[1]
Suunnittelu muokkaa
Suunnitelmaan tehtiin lukuisia muutoksia ennen kuin siitä syntyi suunnitelma PA54, Clemenceau. Heinäkuussa 1953 tehtiin esitys, jossa 57 millimetrin tykit korvattaisiin valmisteilla olevilla 100 millimetrin yksiputkisilla tykeillä. Nomy esitti 19. lokakuuta, että lentokoneiden lentoonlähtö paino voisi olla 20 tonnia ja laskeutumispaino 15 tonnia. Lento-osasto koostuisi 24 kappaleesta brittiläisiä Sea Venomeita, jotka valmistettaisiin lisenssillä Aquilonissa SNCASEn tehtailla. Lisäksi osastoon kuuluisi 24 rynnäkkökonetta ja 12 sukellusveneentorjuntakonetta, joita kumpaakaan ei ollut vielä valittu. Uudet tutkat ja elektronisen sodankäynninjärjestelmät olisivat ranskalaista suunnittelua, kunhan valmistaja valittaisiin.[1]
Alukset muokkaa
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Palvelukseen | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Clemenceau (PA 54) | Arsenal de Brest | 15. joulukuuta 1955 | 21. joulukuuta 1957 | 18. maaliskuuta 1960 | palveluksesta 1. lokakuuta 1997 |
| Foch (PA 55) | Chantiers de l'Atlantique/Arsenal de Brest | 15. helmikuuta 1957 | 23. heinäkuuta 1960 | 1. tammikuuta 1963 | myyty Brasilialle 2000 miehistönsä upottama 3. helmikuuta 2023 |
Lähteet muokkaa
- Moulin, Jean & Jordan, John: Clemenceau and Foch: France's First Modern Aircraft Carriers. Warship 2023, 2023, s. 26-47. Lontoo, UK: Osprey Publiching. ISBN 978-1-4728-5713-2. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| Edeltäjä: PA 28 – Seuraaja: Charles de Gaulle |