Christian August Crusius
Christian August Crusius (10. tammikuuta 1715 Leuna, Saksi – 18. lokakuuta 1775) oli saksalainen filosofi ja teologi. Crusius opiskeli Leipzigin yliopistossa, ja hänestä tuli yliopiston teologian professori vuonna 1750 ja rehtori vuonna 1773.[1]
Crusius kritisoi Gottfried Leibnizin ja Christian Wolffin filosofioita uskonnollisen puhdasoppisuuden näkökulmasta. Hänen mukaansa mikä tahansa deterministinen järjestelmä johtaa moraalin rappeutumiseen. Crusius itse korosti tahdon vapautta. Wolffia vastaan suunnattu kritiikki vaikutti Immanuel Kantiin tämän järjestelmän ollessa muotoutumassa, ja Kant mainitsee hänen eettiset oppinsa Käytännöllisen järjen kritiikissään.[1]
Myöhemmän elämänsä Crusius omisti teologialle. Hän johti yliopistossa ”crusiaaneiksi” kutsuttua puoluetta ”ernestiaaneja” eli Johann August Ernestin kannattajia vastaan. Nämä kaksi professoria olivat omaksuneet vastakkaiset eksegeettiset menetelmät. Ernesti halusi tutkia Raamattua samalla tavalla kuin muitakin antiikin aikaisia tekstejä, kun taas Crusius halusi pitäytyä tulkinnassa kirkollisessa perinteessä. Crusiuksen näkemykset ovat vaikuttaneet muun muassa E. W. Hengstenbergiin ja Franz Delitzschiin.[1]
Teoksia muokkaa
- Entwurf der nothwendigen Vernunftwahrheiten (1745)
- Weg zur Gewissheit und Zuverlässigkeit der menschlichen Erkenntniss (1747)
- Hypomnemata ad theologiam propheticam (1764-1778)
- Kurzer Entwurf den Moraltheologie (1772-1773)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Christian August Crusius (Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.) 1911encyclopedia.org. Viitattu 8.12.2008.
Kirjallisuutta muokkaa
- Crusius, Christian August: Die Philosophischen Hauptwerke. Neljä osaa, toimittanut Giorgio Tonelli. Hildesheim: Georg Olms, 1964-.
- Krieger, Martin: Geist, Welt und Gott bei Christian August Crusius. Erkenntnistheoretisch-psychologische Perspektiven im Kontrast zum Wolffschen System. Würzburg: Königshausen & Neumann, 1993.