Charles Ives

Charles Edward Ives vuonna 1889.

Charles Edward Ives [aivz] (20. lokakuuta 1874 Danbury, Connecticut19. toukokuuta 1954 New York) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, jota kutsutaan Amerikan modernin musiikin isäksi. [1]

ElämäMuokkaa

Charles Ives sai musiikinopetusta aluksi isältään, ja myöhemmin hän opiskeli Horatio Parkerin johdolla. Valmistumisensa jälkeen Ives päätti lähteä vakuutusalalle ja säveltää vain vapaa-aikanaan. Asiaan Ives on todennut: "If a composer has a nice wife and some nice children, how can he let them starve on his dissonances?" Vuonna 1908 Ives muutti New Yorkiin, jossa hän työskenteli vakuutusyhtiön johtajana. Samalla sävelsi merkittävimmät teoksensa, kuten neljännen sinfoniansa vuosina 1910–1916[1].

Ives pysyi pitkään tuntemattomana säveltäjänä. Orkesterit karttoivat häneen tuotantoaan, jota pidettiin ylivaikeana. Vuonna 1918 Ives alkoi kärsiä toistuvista sydänkohtauksista. Tämän jälkeen hän sävelsi enää hyvin vähän. Monet Ivesin teokset saivat suurta arvostusta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Tosin jo vuonna 1939 pianisti John Kirkpatrick esitti hänen tuotantoaan ja vuoden 1945 jälkeen häntä seurasivat useat muutkin muusikot. Hän sai vuonna 1947 Yhdysvaltain korkeimman musiikkitunnustuksen, Pulizer-palkinnon, kolmannesta sinfoniastaan.[1]

TeoksetMuokkaa

Merkittäviä Ivesin teoksia ovat muun muassa 3. sinfonia (1904) ja 4. sinfonia (1909–1916), 2. pianosonaatti Concord, Mass. (1915) ja sävelrunot Central Park in the Dark ja The Unanswered Question (molemmat 1906) sekä Three Places in New England (1903–14).

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Budiansky, Stephen: Mad Music: Charles Ives, the Nostalgic Rebel. Lebanon (N. H.): Fore Edge, 2014. ISBN 978-1-61168-399-8.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri), s. 2306, art. Ives, Charles. Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.

Aiheesta muuallaMuokkaa