Wikipedia

Charles G. D. Roberts

Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita.[1] Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.

rintakuva Charles G. D. Robertsista
Charles G. D. Roberts

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Charles George Douglas Roberts syntyi 10. tammikuuta 1860 Douglasissa, New Brunswickissa vanhimpana Emma Wetmore Blissin ja George Goodridge Robertsin kuudesta lapsesta. Isä oli anglikaanisen kirkon pappi.[2][3] Roberts varttui 14-vuotiaaksi Westcockin kylässä lähellä Sackvillea. Hän kävi kotikoulua isänsä opetuksessa. Perheen muutettua Frederictonin kaupunkiin  hän kävi siellä lukion ja valmistui New Brunswickin yliopistosta.[4]

Ura muokkaa

Roberts työskenteli ensin opettajana ja toimittajana kunnes vuonna 1885 hänet valittiin Nova Scotian King's Collegen englannin, taloustieteen ja ranskan professoriksi. Hän toimi virassa vuoteen 1895.[2] Ensimmäinen runokokoelmansa hän julkaisi 20-vuotiaana v. 1879.[4][2] Seuraavana vuonna hän solmi avioliiton Mary Isabel Fenetyn kanssa. Pariskunta sai neljä lasta.[2]

Roberts muutti vuonna 1897 ilman perhettään New Yorkiin, missä hän joutui taloudellisista syistä siirtymään kirjoittamaan proosaa, joka tuotti taloudellisesti paremmin kuin runous. [4]

Ennen paluutaan Kanadaan vuonna 1925 Roberts ehti aloittaa freelancerina, työskennellä toimittajana New Yorkissa ja palvella 1. maailmansodassa Britannian ja Kanadan armeijassa; hän piti luentoja ja kiersi Euroopassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa sekä julkaisi kirjoja. Euroopan vuosinaan hän asui Lontoossa.[2] Kanadaan, Torontoon palattuaan hän jatkoi väsymättä ponnistelujaan kanadalaisen kirjallisuuden hyväksi ja aloittelevien kirjailijoiden tukemiseksi ja alkoi taas itse kirjoittaa runoja, jotka ilmestyivät kahdessa kokoelmassa.[4][3]

Roberts sai lukuisia tunnustuksia  runsaasta ja monipuolisesta tuotannostaan ja vaikutuksestaan Kanadan kirjallisuuteen.[4][2] Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1935.[4][2]

Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Roberts meni naimisiin Joan Montgomeryn kanssa vuonna 1943. Charles G.D. Roberts kuoli Torontossa 26. marraskuuta 1943.[2]

Tuotanto muokkaa

Roberts oli monipuolinen kirjoittaja. Hän julkaisi runojen lisäksi romaaneja ja Kanadan historiaa ja luontoa käsitteleviä tietokirjoja, matkakirjoja ja fiktiota. Hän aloitti runojen kirjottamisen jo teini-iässä ja saavutti merkittävän aseman runoilijana.[4]

Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan, joissa hän hyödynsi varhaisia kokemuksiaan luonnonvaraisista eläimistä New Brunswickin  rannikon merellisissä suometsissä. Robertsia pidetään toisena modernin eläintarinan luojista Ernest Thompson Setonin kanssa.[4] Roberts oli kiinnostunut eläinpsykologiasta ja hyläten sekä uskon sokeisiin vaistoihin että eläimen inhimillistämisen pyrki kuvaamaan eläimiä realistisesti niiden luonnollisessa ympäristössä[2] ja soveltamaan psykologian ja biologian tutkimustuloksia. [5] Robertsin tarinat on kerrottu todellisten eläinten näkökulmasta ja hän halusi palauttaa ihmisen luonnon yhteyteen. [6][5] Tarinoista monet ovat jännityskertomuksia, joissa neuvokkaimmat selviytyvät vihamielisen ympäristön asettamista haasteista, usein sattuman avustuksella.[7][8] Roberts julkaisi kaikkiaan noin 200 eläintarinaa yli kahdessakymmenessä kokoelmassa.[9] [2][10] mutta kaikkia ei ole suomennettu.

Robertsin teoksista on ilmestynyt suomeksi kolme romaania: I.K. Inhan suomentama Aarniometsän sydän (WSOY, 1916), joka kertoo keskelle erämaata muuttaneen perheen suhteesta villieläimiin[11], ensimmäisistä ihmisistä ja esihistoriallisen ajan eläimistä  kertova Ihmiselon aamuna - romaani maailman aamuhämärästä (Kirja, 1921) Alli Niemisen suomentamana[12] ja myöhemmin lyhennettynä nimellä Tulen löytäjät[12] sekä Lyyli Vihervaaran suomentama Punakettu -  kertomus sen seikkailurikkaasta elämästä Ringwaakin saloilla ja kuinka se lopulta voitti heimonsa viholliset ( Karisto 1920), joka nimensä mukaisesti on ketun "elämäkerta".

Robertsin eläinkertomuksia on julkaistu suomeksi kolmena kokoelmana.  Eläinvaltiaita ( WSOY 1917) sisältää kymmenen tarinaa, jotka on kääntänyt suomeksi I. K. Inha. [13], Korven kulkuri - lukuja luonnon kirjasta  -kokoelmassa ( Karisto 1918) on viisi Hertta Enkvistin suomentamaa eri eläimiä käsittelevää kertomusta ja Ilmari Hildénin kokoama Luonnon kätköistä : eläinkertomuksia ( WSOY 1926)[14].

Lisäksi erillisinä tai antologioissa ovat ilmestyneet kertomukset Miten kissasta tuli Robinson Crusoe[15], Voikko : hevostarina[16] ja Metsässä[17]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Charles G.D. Roberts www.goodreads.com. Viitattu 27.11.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h i j Thomas Hodd: Charles G.D. Roberts | NBLE- The New Brunswick Literary Encyclopedia nble.lib.unb.ca. 2011. Viitattu 27.11.2021.
  3. ↑ a b Charles G.D. Roberts UNB Libraries. Viitattu 27.11.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h Nina Milner: Sir Charles G.D. Roberts (1860-1943) www.collectionscanada.gc.ca. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 27.11.2021.
  5. ↑ a b William H. Magee: The animal story: a challenge in technique. Dalhousie Review, 1964, 44. vsk, nro 2, s. 156-164. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Margaret Watson: The Realistic Animal Story in Canadian Children's Literature. Children's Literature Association Quarterly, 1977, nro 2, s. 8–9. doi:10.1353/chq.0.1655. ISSN 1553-1201. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Robert H. MacDonald: The revolt against instinct The Animal Stories of Seton and Roberts. Canadian Literature s. 17-29, 1980, nro 84, s. 19. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ ”Martina Seifert: Canadian animal stories Charles G. D. Roberts "Do seek their meat from God" (1892)”, Teoksessa The Canadian Short Story: Interpretations / Reingard M. Nischik toim., s. 49-50. Camden House, 2007. ISBN 978-1-57113-127-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.11.2021). en
  9. ↑ Charles G.D. Roberts | NBLE nble.lib.unb.ca. Viitattu 27.11.2021.
  10. ↑ K. S. A. Brazier-Tompkins: Superspecies: bears and wolves in Charles G. D. Roberts' short animal stories, s. 3. Saskatoon: University of Saskatchewan Research Archive, 2010. Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Aarniometsän sydän www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  12. ↑ a b Ihmiselon aamuna www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  13. ↑ Eläinvaltiaita www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  14. ↑ LUONNON KÄTKÖISTÄ. {{{Julkaisija}}}, 1926. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.11.2021).
  15. ↑ Miten kissasta tuli Robinson Crusoe www.kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2021.
  16. ↑ Marie von Ebner-Eschenbach, J. V. Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Björnstierne Björnson, Jac Ahrenberg: Krambambuli ja muita eläinsankareita: valikoima eri kirjailijain kertoelmia www.doria.fi. 1911. Viitattu 27.11.2021.
  17. ↑ Ch Roberts: Metsässä: kertomus. Leningrad: Kustannusosuuskunta Kirja, 1930. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.11.2021).

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charles_G._D._Roberts&oldid=22314470”