Carlo Fontana

italialainen arkkitehti

Carlo Fontana (1634/1638 Bruciate, lähellä Comoa – 1714 Rooma) oli italialainen myöhäisbarokkia edustanut arkkitehti.[1] Hän oli syntynyt Ticinon kantonissa, Sveitsissä. Mitkään lähteet eivät tue teoriaa, että hän olisi ollut sukua toisille Fontana-sukunimisille arkkitehdeille.

Carlo Fontana

Elämänvaiheet ja työt muokkaa

Fontana saapui Roomaan 1650-luvun alkupuolella. Hän sai töitä menestyneiden arkkitehtien, kuten Carlo Rainaldin, Gian Lorenzo Berninin ja Pietro da Cortonan avustajana ja piirustusten puhtaaksipiirtäjänä. Pisimpään hän oli Berninin palveluksessa. Hän avusti Berniniä muun muassa Sta. Maria dei Miracoli -kirkon ja Pietarinkirkon aukion suunnittelussa ja seurasi tätä Pietarinkirkon arkkitehtina vuonna 1697. [2][1]Fontana myös viimeisteli Berninin suunnitteleman Palazzo di Montecitorion sekä suunnitteli Pietarinkirkkoon kuningatar Kristiinan sekä Klement XI:n ja Innocentius XII:n haudat.[1]

San Biagon kirkkoa Campitellissa pidetään yleisesti Fontanan ensimmäisenä kokonaan itse suunnittelemana rakennuksena. Se valmistui vuonna 1685. San Marcello al Corson kirkon julkisivua vuosilta 1682- 1683 pidetään yhtenä Fontanan parhaista töistä. Paavi Innocentius XII otti Fontanan suojeluunsa ja tarjosi paljon töitä, kuten Instituto Apostolico San Michelen suunnittelun ja Palazzo Montecitorion muutostyöt. Jälkimmäisessä rakennuksessa toimii nykyään Italian edustajainhuone.

 
Carlo Fontanan sunnittelema San Marcello al Corson kirkko, vuosilta 1682- 1683.
 
Utilissimo trattato dell'acque correnti (1696)

Myös paavi Klemens XI tilasi töitä Fontanalta. Hän tilauksiaan olivat muiden muassa Santa Marian portiikki Trasteveressa ja yleinen öljyvarasto, joka rakennettiin Diocletianuksen kylpylän raunioihin. Sitä käyttää nykyään Rooman kansallismuseo vaihtuvien näyttelyiden tilana. Lisäksi hän suunnitteli Casanatan kirjaston Santa Maria sopra Minervan kirkon yhteyteen ja kupolin Montefiasconen kirkkoon. Kupoli valmistui vasta kauan arkkitehtinsa kuoleman jälkeen.

Suurimman osan töistään Fontana teki Roomassa. Häntä avustivat hänen veljenpoikansa Girolamo ja Francesco Fontana. Fontana lähetti Fuldaan, Saksaan mallin rakennettavasta kirkosta. Hän lähetti mallin myös Wieniin tilatuista kuninkaallisista talleista. Hän suunnitteli merkittävän ja Amerikan mantereelle uusille kirkoille mallia antaneen mahtipontisen kirkon Azpeitiaan, Espanjaan. Azpeitia on jesuiittojen perustajan Ignatius Loyolan syntymäpaikkakunta.

Fontana oli kyvykäs taiteilija ja hyvä suunnittelija, mutta ei nouse kuitenkaan barokkiarkkitehtien terävimpään kärkeen, kuten Francesco Borromini. Arkkitehtina hän oli parempi kuin kirjoittajana. Paavi Innocentius XII tilasi häneltä teoksen Templum Vaticanum joka kertoo Pietarinkirkon rakentamisesta. Se julkaistiin vuonna 1694. Teoksessaan Fontana ehdotti, että Ponte Sant’Angelolta kirkon edustalle ulottunut tiheä La Spinaksi kutsuttu keskiaikaisten korttelin muodostama alue purettaisiin. Idea toteutettiin Benito Mussolinin aikana kun rakennettiin nykyinen Via della Conciliazone. Hän julkaisi myös Colosseumia, Akvedukteja ja Tiberin tulvia käsitteleviä teoksia. Hänen käsikirjoitustensa ja piirrostensa kokoelmaa säilytetään Royal Libraryssa, Windsorissa.

Pyhän Luukkaan akatemian johtajana eli principenä Fontana toimi vuonna 1686 ja uudelleen vuosina 1692- 1700. Hänen oma studionsa oli yksi oman aikansa Euroopan tuotteliaimmista. Se suunnitteli suihkulähteitä, hautamuistomerkkejä ja alttareita. Hänen töitään kopioitiin ja matkittiin läpi Euroopan. Osa hänen oppilaistaan sai kuuluisuutta ja merkittäviä suunnittelutöitä kotimaissaan, kuten ruotsalainen Nicodemus Tessin nuorempi joka suunnitteli Tukholman kuninkaallisen linnan ja Drottningholmin linnan. Hänen muista oppilaistaan mainittakoon englantilainen James Gibbs ja itävaltalaiset Johann Bernhard Fischer von Erlach ja Johann Lukas von Hildebrandt[2].

Lähteet muokkaa

  • Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8

Viitteet muokkaa

  1. a b c Carlo Fontana Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.8.2023. (englanniksi)
  2. a b Curl 1999, s. 251-252
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.