Minervan temppeli (Assisi)

(Ohjattu sivulta Santa Maria sopra Minerva)

Minervan temppeli on antiikin roomalainen, Minervalle omistettu temppeli. Se sijaitsee Assisissa Keski-Italiassa. Minerva oli viisauden ja rauhan jumalatar. Uusien tutkimusten mukaan temppeli lienee kuitenkin ollut Herculeen temppeli. Nykyään rakennus on nimeltään Santa Maria sopra Minerva.[1][2]

Minervan temppeli, nykyään Santa Maria sopra Minervan kirkko.

Rakennuksen julkisivussa on kuusi korinttilaista pylvästä, ja sen ulkoseinät ovat myös säilyneet. Sen sisällä on Francesco Appianin ja Martino Knollerin sekä monen muun merkittävän taiteilijan maalauksia.[1]

Rakennuksen sisäosat ovat nykyään pääosin 1700-luvun asussa. Alttarin takana on latinankielinen kirjoitus, jossa kerrotaan, että ...tämä kunniakas temppeli, alun perin omistettu Minervalle, väärän tiedon jumalattarelle, on nyt omistettu oikean viisauden äidille. [3]

Historiaa muokkaa

Temppeli rakennettiin arviolta vuosina 28–25, keisari Augustuksen hallintokaudella. Sen jälkeen kun pakanatemppelit oli suljettu 400-luvulla, jäi rakennus vaille käyttöä. Sen muuttivat kirkoksi noin sata vuotta myöhemmin benediktiinimunkit. Kirkko sai nimen San Donato. Vuoden 1212 toukokuulta on säilynyt asiakirja, jossa munkit vuokraavat rakennuksen sadaksi vuodeksi eteenpäin.[1][4]

1400-luvulla rakennus sai uutta käyttöä, kun siitä tuli Assisiin kaupungintalo ja sen tiloissa oli myös tuomioistuin ja vankila. Vuonna 1539 paavi Paavali III määräsi, että rakennus pitää muuttaa jälleen kirkoksi. Kirkolle annettiin nimi Santa Maria Sopra Minerva. Tuolloin alkoivat kunnostustyöt, jotka kestivät aina 1600-luvulle saakka. Silloin valitettavasti hävitettiin temppelin cella, sillä rakennusta pidennettiin. Lisäksi rakennettiin kellotorni, Torre del Popolo. Saksalainen runoilija Goethe teki matkan Italiaan vuonna 1786 ja sanoi, että temppeli oli ensimmäinen hänen näkemänsä hyvässä kunnossa ollut antiikin ajan rakennus.[2][5]

Kun Napoleonin joukot miehittivät Italiaa 1810-luvulla, munkit pakotettiin luopumaan kirkosta. Se palautettiin heille vuonna 1918.[1]

Viime vuosina rakennusta on kunnostettu ja töiden yhteydessä on löydetty antiikin aikaista lattiaa ja seinien jäännöksiä. Vuonna 2012 on tehty sopimus, jonka mukaan benediktiinimunkit saavat hallita rakennusta seuraavat sata vuotta.[5][6]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa