Carl von Bardolff
Carl Freiherr von Bardolff (vuoteen 1918 asti Carl Bardolff, 3. syyskuuta 1865 – 17. toukokuuta 1953[1]) oli Itävalta-Unkarin armeijan kenraali ensimmäisessä maailmansodassa. Hän kirjoitti myös useita sotahistoriaa käsitelleitä teoksia.
Carl Bardolff syntyi Grazissa 3. syyskuuta 1865. Hänen isänsä oli sotilassoittokunnan kapellimestari. Myöhemmin Bardolff sanoi perheensä ja sukunsa olevan ”Rassestark” ("rodullisesti terveitä ja puhtaita"). Hänen setänsä oli muistelmakirjailija Wilhelm Gründorf von Zebegény.[1][2]
Hän liittyi ensin vuodeksi 4. jalkaväkirykmentin palvelukseen vapaaehtoisena vuonna 1884. Tämän jälkeen hän opiskeli Grazin yliopistossa, missä kuului kansallismieliseen opiskelijajärjestöön. Hän ansaitsi Grazin yliopistosta oikeustieteen tohtorin arvon vuonna 1888. Seuraavana vuonna hänestä tuli luutnantti 27. jalkaväkirykmenttiin. Hän toimi seuraavat vuodet eri koulutus- ja komentotehtävissä.[1][2]
Vuonna 1911 everstiksi ylenneestä Bardolffista tuli kruununprinssi Frans Ferdinandin henkilökohtainen adjutantti.[2] Ensimmäisen maailmansodan alettua hän toimi ensin menestyksekkäästi 29. jalkaväkiprikaatin komentajana venäläisiä vastaan, kunnes hänestä tuli kenraali Eduard von Böhm-Ermollin komentaman 2. armeijan esikuntapäällikkö, missä tehtävässä pysyi kaksi ja puoli vuotta. 2. maaliskuuta 1915 Bardolff ylennettiin kenraalimajuriksi.[1]
Bardolff sai maaliskuussa 1918 komennettavakseen 60. jalkaväkidivisioonan Italian vastaisella rintamalla Ludwig Goigingerin jälkeen. 17. elokuuta hänelle myönnettiin paronin arvonimi, jolloin hänen nimekseen tuli Carl Freiherr von Bardolff. Syyskuussa 1918 hänet siirrettiin huoltoupseeriksi sotaministeriöön Wieniin. Itävalta-Unkarin hävittyä sodan hän erosi palveluksesta 1. tammikuuta 1919.[1]
Sotien välisenä aikana von Bardolff kuului oikeistolaiseen Deutscher Klub -nimiseen järjestöön[2], jonka puheenjohtajana toimi vuodet 1932–1937.[3] Entisen komentavan upseerinsa von Böhm-Ermollin tavoin myös von Bardolff sai kunnia-arvon Saksan Wehrmachtissa, ensin kenraaliluutnanttina ja 27. elokuuta 1938 alkaen jalkaväenkenraalina, mutta ei koskaan saanut komentajuuksia. Hän oli myös Saksan valtiopäivien edustaja vuodet 1938–1945 sekä Sturmabteilungin jäsen.[1][3]
Von Bardolff pidätettiin vuonna 1945 ja häntä estettiin jatkamasta kirjallista uraansa.[3] Hän kuoli Grazissa 17. toukokuuta 1953.[1]
Lähteet muokkaa
- Deak, Istvan: Beyond Nationalism: A Social and Political History of the Habsburg Officer Corps, 1848–1918, Oxford University Press 1990