Carl Johan Walleen
Carl Johan Walleen (5. syyskuuta 1781 Turku – 21. maaliskuuta 1867 Helsinki) oli suomalainen maaherra ja valtioneuvos. Walleen oli vuodesta 1811 lähtien Pietarin Suomen asiain komitean jäsen. Vuonna 1816 Walleen nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi ja hänet aateloitiin. Vuonna 1820 Walleenista tuli senaattori ja vuonna 1822 senaatin prokuraattori. Valtioneuvoksen arvon Walleen sai jo vuonna 1812 ja salaneuvoksen arvon vuonna 1832. Vapaaherraksi hänet korotettiin vuonna 1854.
Walleen avioitui vuonna 1816 Eva Gustava Stjernvallin (s. von Willebrand) (1781– 1844) kanssa. Aiemmassa avioliitossaan maaherra Carl Johan Stjernvallin (1764–1815) kanssa Eva Stjernvall oli synnyttänyt jo 11 lasta, mutta näistä vain neljä oli tuolloin elossa: Carl Emil Knut, Eva Aurora Charlotta (Karamzin), Emelie (Musin-Pushkina) ja Alexandra (Aline) Correia Henriques do Seisal. Uudesta avioliitosta syntyi vielä viisi lasta, joista kolme eli aikuisikään: Vladimir Alfons, Theodor ja Carl Edward.
Walleenin poikapuolesta Emil Stjernvall-Walleenista tuli myöhemmin ministerivaltiosihteeri. Walleenin oma poika Vladimir Alfons Walleen oli sittemmin kenraalimajuri ja Uudenmaan läänin kuvernööri. Nuorena kuollut toinen poika Carl Edvard Walleen toimi Suomen kenraalikuvernöörinkanslian johtajana.
Walleen hankki 1820-luvulla Espoon Järvenperän kaupunginosassa sijaitsevan Träskändan kartanon, jonka ylläpitoon, uudisrakennuksiin ja puistotöihin hän uhrasi paljon varojaan. Vuonna 1840 hän myi kartanon tytärpuolelleen Aurora Demidoville ja rakennutti myynnistä saamillaan varoilla Helsingin Töölönlahden rantaan Hakasalmen huvilan, joka valmistui vuonna 1844.