Carl-Eric Räihä
Carl-Eric Emil Räihä (16. huhtikuuta 1904 Huittinen[1] – 14. toukokuuta 1982 Helsinki[2]) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston lastentautiopin ruotsinkielinen professori 1950–1971.
Räihän vanhemmat olivat lääketieteen lisensiaatti Karl Richard Räihä ja Magda Hélène von Haartman ja puoliso vuodesta 1930 Gerda Elisabeth Mortensen. Myös heidän pojastaan Niels Räihästä tuli lääkäri ja professori. Carl-Eric Räihä pääsi ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta 1921 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1930. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli samana vuonna, lastentautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai 1934. Ennen professuuriaan Räihä työskenteli sekä Helsingin yliopiston että useiden eri Helsingin alueen sairaaloiden palveluksessa.[3] Räihä julkaisi tutkimuksia fysiologian ja pediatriikan alalta.[1] Hänen ansioihinsa kuuluu äidin sydämen koon ja lapsen syntymäpainon välisen yhteyden osoittaminen. Räihä kuului Arvo Ylpön keskostutkimuskoulukuntaan. Hän toimi II lastenklinikan ylilääkärinä ja Lastentautien tutkimussäätiön perustamisessa hän oli aloitteentekijä.[2] Räihä sai Arvo Ylppö -mitalin vuonna 1962.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 798
- ↑ a b Korppi-Tommola, Aura: Räihä, Carl-Eric (1904–1982) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.11.2014.
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 547-548. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.