Canon 60 -mittajärjestelmä

Canon 60 oli suomalaisen arkkitehdin, professori Aulis Blomstedtin kehittämä kaanon, eli ihmisruumiin suhteisiin sidottu mittajärjestelmä. Canon 60 koostuu kymmenestä keskenään harmonisoidusta moduliluvusta. Blomstedtin Suomessa harvinaiset tutkimukset tähtäsivät arkkitehtuurin yleispätevien harmonisten suhteiden toteuttamiseen myös teollisessa rakennustuotannossa.

Blomstedt ja suhdeoppiMuokkaa

Canon 60 perustui vuosikymmeniä jatkuneisiin tutkimuksiin. Blomstedt kiinnostui moduulikysymyksistä talvi- ja jatkosodan aikana tutustuttuaan Helsingissä vierailleen standardisoinnin saksalaisen oppi-isän Ernst Neufertin ajatuksiin ja hänen 12,5 senttimetrin moduulille perustuvaan Oktametri-järjestelmäänsä.[1] Blomstedt arvio tulevaa teollistuvaa arkkitehtuuria varten olevan välttämätöntä suunnitella ennalta harmonisoitu mittasarja. [2]

Toinen Canon 60 -systeemin syntyyn vaikuttanut järjestelmä oli vuonna 1943 julkistettu Le Corbusierin Modulor. Canon 60 oli periaatteessa Modulorin rationaalinen jatkovaihe. Modulorin pienennökset ja suurennokset johtivat vaikeasti käsiteltäviin irrationaalilukuihin, joten Blomstedt otti perustaksi pienten kokonaislukujen kerrannaiset.

Lisäksi Blomstedt oli suuresti vaikuttunut sveitsiläisen Hans Kayserin (1891–1964) ajatuksista, jotka olivat moderni versio antiikin pythagoralaisuudesta.[1] Blomstedtilla oli Kayseriin henkilökohtaiset yhteydet.[2]

Pythagoras keksi tasasoinnun, periaatteen jonka mukaan länsimaisen soinnutuksen harmoniseksi mielletyt intervallit ovat värähtelevän kielen yksinkertaisia suhteita, 1/1, 1/2, 2/3, 3/4, 4/5 ja 5/6.[3]. Blomstedt oletti, että silmän ja korvan välittämien aistimusten harmonisuuden tuli olla lähtöisin samoista periaatteista.[2]

Blomstedt katsoi myös, että mittajärjestelmän moduulin tuli olla suhteellinen, relatiivinen. Hän ryhtyi kärsivällisesti empiirisesti tutkimaan pienten kokonaislukujen kerrannaisia, niistä koostuvia sarjoja ja vastaavuuksia. Blomstedt piti lähtökohtana antiikin suhdeharmonian vaatimusta, ja toisaalta suunnittelutyön käytännön toteutusta: yksinkertaisia ja helppoja laskutoimituksia. Hänen teoriansa pyrkivät yhdistämään kehon mitat, aritmeettiset lukusarjat ja sävelopin yhtenäiseksi suhdeopiksi, jota voitaisiin käyttää työkaluna arkkitehtuurissa.[1][2]

VälivaiheitaMuokkaa

Blomstedt jatkoi lukusarjatutkimuksiaan vuosia. Vuonna 1954 esitellessään suunnittelemaan teollista rakennusjärjestelmää, hän totesi että jatkuvalla puolituksella aikaansaadulla lukusarjalla voisi olla edellytykset yleiseksi mittasarjaksi, ja ehdotti sarjaa: 1, 2, 4, 8, 16, 32, 64 jne. [2]

Vuonna 1957 Blomstedt julkaisi välivaiheena tutkielman Moduulivariaatiota 180 cm mitasta. Tutkielmassa ihmisen pituus 180 cm oli jaettu 60:een osaan.[2]

Blomstedt päätyi ottamaan moduulin perusluvuksi 60, sillä se on pienin luku, johon sävelopin viiden pääintervallien jakajat muodostavat kokonaisluvut menevät tasan (oktaavi 1/2, kvintti 2/3, kvartti 3/4, iso terssi 4/5 ja pieni terssi 5/6).[1], [2]

Canon 60: harmoninen mittasarjaMuokkaa

Mitta- ja suhdejärjestelmä Canon 60 julkaistiin ensimmäisen kerran Le carré bleu -aikakauslehdessä vuonna 1961. Perusmoduuleiksi Blomstedt valitsi luvut 75, 100 ja 125, jotka muodostivat suorakulmaisen kolmion. Kolmion halkaisi hypotenuusaa vasten kohtisuora jana, ja syntyneet pikkukolmiot halkaistiin vastaavasti. Tällöin syntyneiden kolmioiden kaikki kymmenen janaa olivat pituuksiltaan kokonaislukuja. Syntynyt lukusarja on 27, 36, 45, 47, 60, 64, 75, 80, 100 ja 125. Luvuilla oli myös täsmälliset sävelopilliset vastineensa.[2]

Canon 60 on suhteellinen lukusarja, jossa luvuille voidaan antaa eri yksikköjä: mm, cm, m, tuuma. Lukusarjaa voidaan myös kertoa ja jakaa kokonaisluvuilla ilman harmonian särkymistä, esimerkiksi 5×75=375. Tällöin kyse on oktaavisiirtymästä. Blomstedt sitoi sarjan ihmisen pituusmittaan 3 kertoimella (3×60=180), eli kahden oktaavin siirtymällä.[2]

Canon 60 käytössäMuokkaa

Erityisesti asuntosuunnittelua tehnyt Blomstedt käytti harmonisia sarjoja myös päivittäisessä suunnittelutyössä toimistossaan. Jo ennen Canon 60 -sarjaa jokaiselle hankkeelle pyrittiin etsimään perusluku, jota suhteessa käyttäen päädyttäisiin harmoniseen ja parhaaseen arkkitehtoniseen lopputulokseen.[4] Peruslukua saatettiin vaihtaa jopa kesken suunnittelun.

Varhaisin kohde, jossa Blomstedtin moduulimitoitus on selvästi havaittavissa on vuonna 1954 valmistunut Suomen taiteilijaseuran ateljeerivitalojen kohde Tapiolassa. Esimerkki Canon 60-sarjan käytöstä on poikkeuksellisen onnistuneeksi lisärakennukseksi arvioitu Helsingin Työväenopiston laajennus vuodelta 1959. Peruslukuna rakennuksessa on 36 ja päämoduulina 360 cm. Samaten Blomstedt käytti järjestelmää 1959 valmistuneissa As.Oy Riistapolku 1:n kerrostaloissa ja 1962 valmistuneessa As.Oy Nelikon rivitalossa Tapiolassa.[5]

Teollisen moduulijärjestelmän valintaMuokkaa

Blomstedt päätyi Canon 60 -järjestelmän kuvaamaan ratkaisuun vuoden 1960 tienoilla. Tämän jälkeen hän päätti tutkimuksensa.

Blomstedtin Canon 60 on yksi pisimmälle viedyistä pyrkimyksistä yhdistää arkkitehtuurin suhdeoppi ja nykyaikaisen teollisen tuotannon mitoituslogiikka. Järjestelmä ei kuitenkaan yleistynyt. Tilalle nousi ainoastaan teknisen tuotannon ehdoilla suunniteltu 3M-moduuliin perustuva mitoitus.[3] Samalla menetettiin suhteellisen järjestelmän joustavuus ja harmonia. Blomsted itse totesi 3M-moduulijärjestelmästä vuonna 1971: "Meidän päiviemme moduulikäsitteestä on kokonaan poistettu antiikin vaatimus suhdekauneudesta."[6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Itäranta 2007. Suomen rakennustaiteen museo. Viitattu 29.12.2007.
  • Aulis Blomstedt 2007. Suomen rakennustaiteen museo. Viitattu 29.12.2007.
  • Maarit Henttonen: Blomstedt, Aulis (1906–1979) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.9.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 29.12.2007.
  • Juhani Pallasmaa: Ihminen – talo – kosmos : Aulis Blomstedt ja pythagoralainen harmoniikka. (Artikkeli perustuu esitelmään Tieteen päivillä 2005: "Taiteet ja suhdejärjestelmät" (15.1.2005)) Tieteessä tapahtuu, , nro 2005/5, s. 27–35. Tieteellisten seurain valtuuskunta. ISSN 1239-6540. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 29.12.2007.
  • Esko Kahri, Hannu Pyykkönen: Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu. Rakennuskirja Oy, 1984. ISBN 951-682-076-x.
  • Aulis Blomstedt: Ihminen arkkitehtuurin mitta. Arkkitehti, , 1971. vsk, nro 2, s. 25. Suomen Arkkitehtiliitto.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Henttonen 2001
  2. a b c d e f g h i Pallasmaa 2005
  3. a b Kahri, Pyykkönen 1984, s. 309
  4. Suomen rakennustaiteen museo 2007: Aulis Blomstedt
  5. Suomen rakennustaiteen museo 2007: Itäranta
  6. Blomstedt/Arkkitehti 2/1971

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Sarjakoski, Helena: Rationalismi ja runollisuus. Aulis Blomstedt ja suhteiden taide. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Rakennustieto, 2003. ISBN 951-682-711-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa