Émile Bouchard

kanadalainen jääkiekkoilija
(Ohjattu sivulta Butch Bouchard)

Émile Joseph Bouchard (4. syyskuuta 1919 Montreal, Quebec14. huhtikuuta 2012 Longueuil, Quebec) oli kanadalainen jääkiekkopelaaja, pelipaikaltaan puolustaja. Hän pelasi vuosina 1941–1956 NHL:ssä, Montreal Canadiensissa. Canadiensissa hän toimi kahdeksan vuotta kapteenina. Hänet on valittu Hockey Hall of Fameen, ja hän sai urallaan neljä Stanley Cup -voittoa.

Émile Bouchard
Henkilötiedot
Syntynyt4. syyskuuta 1919
Montreal, Quebec, Kanada
Kuollut14. huhtikuuta 2012 (92 vuotta)
Longueuil, Quebec, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Butch
Pelipaikka puolustaja
Maila oikea
Pituus 188 cm
Paino 93 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1941–1956
Seurat Providence Reds (AHL)
Montreal Canadiens (NHL)
Hockey Hall of Fame

1966

Ura muokkaa

Bouchard kasvoi köyhässä montrealilaisperheessä, ja hän osti ensimmäiset luistimensa vasta 16-vuotiaana. Hän liittyi kaudeksi 1937–1938 Montrealin juniorisarjassa pelanneeseen Verdun Maple Leafsissa, jossa pelasi kolmen kauden ajan. Maple Leafs voitti keväällä 1938 ja 1939 sarjan mestaruuden mutta hävisi molempina vuosina Oshawa Generalsille itäisen Kanadan mestaruusottelun. Kaudeksi 1940–1941 Bouchard siirtyi Montreal Junior Canadiensiin QSHL-sarjaan. Helmikuussa 1941 Montreal Canadiens teki hänen kanssaan sopimuksen ja lähetti hänet AHL:n sarjan Providence Redsiin.[1]

 
Montreal Canadiensin joukkuekuva lokakuussa 1942. Bouchard takarivissä oikealla.

Bouchard saapui kauden 1941–1942 harjoitusleirille paremmassa kunnossa kuin monet veteraanit.[2] Hän saikin paikan joukkueesta, mutta läpimurtonsa hän teki vasta seuraavalla kaudella. Canadiens voitti Stanley Cupin kauden 1943–1944 päätteeksi, ja Bouchard valittiin NHL:n kakkostähdistökentälliseen. Ykköskentälliseen hänet valittiin kolmena seuraavana kautena putkeen. Toisen Stanley Cupinsa Bouchard voitti kaudella 1945–1946.[1]

Canadiensin kapteeni Toe Blake joutui lopettamaan tammikuussa 1948 uransa jalkavammaan, ja maalivahti Bill Durnan toimi joukkueen kapteenina loppukauden.[1] Ennen kauden 1948–1949 alkua Bouchard nimettiin Canadiensin uudeksi kapteeniksi. Hän oli tuolloin pelannut joukkueessa seitsemän kautta, eli pisimpään joukkueen puolustajista.[3] Canadiens hävisi keväällä 1951 Stanley Cup -finaalin Toronto Maple Leafsille ja 1952 Detroit Red Wingsille. Kaudella 1952–1953 Bouchard voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa joukkueen kapteenina. Seuraavien kahden kauden aikana Canadiens oli jälleen finaaleissa mutta hävisi molemmilla kerroilla Red Wingsille.[1]

Kauden 1954–1955 jälkeen Canadiensin valmentaja Dick Irvin jätti joukkueen ja Bouchard ajatteli, että nyt olisi sopiva aika lopettaa, sillä Irvin oli ainoa valmentaja, jonka alaisuudessa oli pelannut NHL:ssä. Bouchardia harkittiin myös Irvinin korvaajaksi, mutta valmentajan paikka meni Toe Blakelle, joka onnistui suostuttelemaan Bouchardin jatkamaan vielä pelaajauraansa. Bouchard ei saanut paljoakaan peliaikaa viimeisellä kaudellaan ja ainoan pudotuspelinsä hän pelasi viimeisessä finaalissa, jonka Canadiens voitti. Bouchard voitti näin uransa neljännen Stanley Cupin. Hän pelasi NHL:ssä kaikkiaan 785 runkosarjaottelua ja teki niissä 193 pistettä. Pudotuspeleissä hän pelasi 113 ottelua ja sai 32 pistettä.[1]

Bouchard pelasi NHL:n tähdistöottelussa kuudesti vuosina 1947, 1948, 1950, 1951, 1952 ja 1953.[4]

Uran jälkeen muokkaa

Uran jälkeen Bouchard piti suosittua ravintolaa. Vuonna 1957 hänet nimettiin baseballjoukkue Montreal Royalsin presidentiksi. Royals oli Brooklyn Dodgersin tärkein farmijoukkue. Royals voitti 1958 Governors’ Cupin sarjansa mestarina mutta lopetti toimintansa 1960, kun Dodgers siirsi farmijoukkueensa Syracuseen. Bouchard toimi 1960-luvulla myös Longeuilin kunnanvaltuustossa.[1]

Bouchard valittiin 1966 Hockey Hall of Fameen, ja vuonna 2008 hän sai Quebecin provinssin kunniamerkin Ordre national du Québecin.[2] Seuraavana vuonna hän sai lisäksi Kanadan valtion kunniamerkin Order of Canadan.[5] Canadiens jäädytti Bouchardin pelinumeron 3 joulukuussa 2009 seuran 100-vuotisjuhlapäivänä.[3] Bouchard kuoli pitkällisen sairastelun jälkeen huhtikuussa 2012.[6]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1937–38 Verdun Maple Leafs MCJHL 2 0 0 0 2 2 0 0 0 10
Verdun Maple Leafs Mem-Cup 5 2 1 3 8
1938–39 Verdun Maple Leafs MCJHL 9 1 1 2 20 3 0 0 0 0
Verdun Maple Leafs Mem-Cup 7 0 0 2 12
1939–40 Verdun Maple Leafs MCJHL
1940–41 Montreal Jr. Canadiens QJHL 31 2 8 10 60
Providence Reds AHL 12 3 1 4 8 3 0 1 1 8
1941–42 Montreal Canadiens NHL 44 0 6 6 38 3 1 1 2 0
1942–43 Montreal Canadiens NHL 45 2 16 18 47 5 0 1 1 4
1943–44 Montreal Canadiens NHL 39 5 14 19 52 9 1 3 4 4    
1944–45 Montreal Canadiens NHL 50 11 23 34 34 6 3 4 7 4  
1945–46 Montreal Canadiens NHL 45 7 10 17 52 9 2 1 3 17    
1946–47 Montreal Canadiens NHL 60 5 7 12 60 11 0 3 3 21  
1947–48 Montreal Canadiens NHL 60 4 6 10 78
1948–49 Montreal Canadiens NHL 27 3 3 6 42 7 0 0 0 6
1949–50 Montreal Canadiens NHL 69 1 7 8 88 5 0 2 2 2
1950–51 Montreal Canadiens NHL 52 3 10 13 80 11 1 1 2 2
1951–52 Montreal Canadiens NHL 60 3 9 12 45 11 0 2 2 14
1952–53 Montreal Canadiens NHL 58 2 8 10 55 12 1 1 2 6  
1953–54 Montreal Canadiens NHL 70 1 10 11 89 11 2 1 3 4
1954–55 Montreal Canadiens NHL 70 2 15 17 81 12 0 1 1 37
1955–56 Montreal Canadiens NHL 36 0 0 0 22 1 0 0 0 0  
NHL yhteensä 785 49 144 193 863 113 11 21 32 121

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Shea, Kevin: One on One with Butch Bouchard Legends of Hockey. 11.4.2008. Hockey Hall of Fame and Museum. Arkistoitu 21.5.2012. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  2. a b Butch Bouchard Legends of Hockey. 11.4.2008. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  3. a b Émile Bouchard (1941-1956) canadiens.com. Montreal Canadiens. Arkistoitu 16.4.2012. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  4. hockey-reference.com
  5. Order of Canada - Appointments Office of the Secretary to the Governor General. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  6. Former Habs captain Bouchard dies at 92 CBC.ca. 14.4.2012. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)