Bronski Beat
Bronski Beat oli 1980-luvulla suosittu brittiläinen synthpop-yhtye. Sen tunnetuin kokoonpano oli trio, jonka muodostivat laulaja Jimmy Somerville sekä kosketin- ja lyömäsoittajat Steve Bronski (syntyjään Steven Forrest) ja Larry Steinbachek (syntyjään Lawrence Cole). Yhtyeen sanoitukset olivat kantaa ottavia ja käsittelivät yleensä avoimesti homoseksuaalisuutta. Musiikin ehkä tunnusomaisin piirre on Somervillen omintakeinen falsettiääni.
Historiaa
muokkaaYhtye perustettiin Lontoossa vuonna 1983. Se keikkaili jonkin aikaa kaupungissa ja sen lähiseuduilla, lämmitellen kerran muun muassa Tina Turneria. London Records huomasi yhtyeen potentiaalin ja otti sen pian suojiinsa. Vuonna 1984 julkaistiin yhtyeen debyytti, "Smalltown Boy", single, joka kertoo seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi kotinsa jättämään joutuneesta nuoresta miehestä. Kappaleesta tuli Isossa-Britanniassa listahitti, ja se on edelleen jonkinlainen kasarimusiikin klassikko ja yksi homoyhteisön arvostamista lauluista (engl. gay anthem). Yhtyeen ensimmäinen albumi, The Age of Consent (suomeksi Suojaikäraja), julkaistiin samana vuonna. Myös se oli kaupallisesti varsin onnistunut.
Somerville jätti Bronski Beatin vuonna 1985 perustaakseen Richard Colesin kanssa poliittisemman The Communards -yhtyeen. Bronski Beatin uudeksi vokalistiksi tuli aikaisemmin Bust-nimisessä kokoonpanossa vaikuttanut John Jon (oik. John Foster). Tällä vaihdoksella ei ollut juuri vaikutusta yhtyeen suosioon. Vuoden 1986 albumi Truthdare Doubledare pärjäsi kohtuullisesti, ja esimerkiksi "Hit That Perfect Beat" -single ylsi samalle tasolle "Smalltown Boyn" kanssa listasijoitusten suhteen.
Vuonna 1987 myös Foster jätti Bronski Beatin. Pari vuotta myöhemmin laulajaksi tuli Jonathan Hellyer. Hän, Steve Bronski sekä taustalaulajana toiminut Annie Conway tekivät laajoja kiertueita Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Samoihin aikoihin levytettiin muun muassa jonkinlaiseksi hitiksi muodostunut kappale "Cha Cha Heels" yhteistyönä Eartha Kittin kanssa.
Vuosina 1990–1991 Bronski Beat julkaisi lähinnä joitakin singlejä. Kolmisen vuotta myöhemmin John Foster ja Bronski tekivät jälleen yhteistyötä, ja tuolloin julkaistiin muun muassa teknoversio Bronski Beatin toisesta singlestä "Why?" sekä akustinen versio "Smalltown Boysta".
Bronski Beatin viimeinen albumi, Rainbow Nation, julkaistiin vuonna 1995 saksalaisella ZYX Music -levy-yhtiöllä.
Diskografia
muokkaaAlbumit
muokkaa- The Age of Consent (1984)
- Hundreds and Thousands (1985, uudelleenmiksauksia)
- Truthdare Doubledare (1986)
- Rainbow Nation (1995)
- The Age Of Reason (2017)
Singlet
muokkaa- "Smalltown Boy" (1984)
- "Why?" (1984)
- "It Ain't Necessarily So" (1984)
- "I Feel Love" (1984, Marc Almondin kanssa)
- "Hit That Perfect Beat" (1985)
- "C'mon C'mon" (1986)
- "Cha Cha Heels" (1989, Eartha Kittin kanssa)
- "I'm Gonna Run Away From You" (1990)
- "One More Chance" (1990)
- "What More Can I Say" (1990)
- "Why 94" (1994)
- "Smalltown Boy 94" (1994)
- "Why (1995 Remix)" (1995)
- "Kicking Up The Rain" (1995)
- "Hit That Perfect Beat" / "I Love The Nightlife" (1995)
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Discogs: Bronski Beat (englanniksi)
- The Stereo Society: Bronski Beat/Communards Central (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Jimmy Somervillen viralliset sivut (englanniksi)
- Steve Bronskin kotisivu (englanniksi)