Britzelmayria on Psathyrellaceae-heimoon kuuluva sienisuku. Se sisältää kaksi lajia, jotka aiemmin luokiteltiin haprakkaisiin (Psathyrella). Ne kasvavat maassa suurina tuppaina. Sienten jalka on juurehtiva.

Britzelmayria
Pitkäjalkahaprakas (Britzelmayria multipedata)
Pitkäjalkahaprakas (Britzelmayria multipedata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Psathyrellaceae
Suku: Britzelmayria
D. Wächt. & A. Melzer[1]

Kuvaus

muokkaa

Itiöemät ovat keskikokoisia ja kasvavat suurina tuppaina maassa. Jalat ovat juurehtivat ja sulautuvat usein yhteen. Suojus on heikosti kehittynyt, eikä näkyviä suojusjäänteitä tyypillisesti ole. Itiöt ovat suuret tai keskikokoiset.[2][3]

Levinneisyys

muokkaa

Britzelmayria-sukua tavataan ainakin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.[4][5] Pitkäjalkahaprakas (Britzelmayria multipedata) on Suomessa harvinainen, eteläinen laji.[6]

Taksonomia

muokkaa

Britzelmayria on nimetty saksalaisen sienitieteilijän Max Britzelmayrin mukaan. Suku sisältää kaksi lajia, jotka erotettiin haprakkaista (Psathyrella) vuonna 2020:[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Britzelmayria D. Wächt. & A. Melzer Index Fungorum. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  2. a b Wächter, Dieter & Melzer, Andreas: Proposal for a subdivision of the family Psathyrellaceae based on a taxon-rich phylogenetic analysis with iterative multigene guide tree. Mycological Progress, 9.11.2020, 19. vsk, nro 11, s. 1151–1265. doi:10.1007/s11557-020-01606-3. ISSN 1861-8952. (englanniksi)
  3. Miller, Danny: Psathyrella s.l. of the PNW Danny’s DNA Discoveries. Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  4. Psathyrella multipedata (Peck) A.H. Sm. - Clustered Brittlestem First Nature. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  5. Aman, Nourin & Khalid, Abdul Nasir & Moncalvo, Jean-Marc: A compendium of macrofungi of Pakistan by ecoregions. MycoKeys, 9.5.2022, 89. vsk, s. 171–233. Pensoft Publishers. doi:10.3897/mycokeys.89.81148. ISSN 1314-4049. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  6. Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 391. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.12.2022).