Boris Georgijevitš Bažanov (ven. Бори́с Гео́ргиевич Бажа́нов; 9. elokuuta 1900 Mogiljov, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta30. joulukuuta 1982 Pariisi, Ranska)[1][2] oli neuvostoliittolainen kommunistisen puolueen virkailija, joka toimi 1920-luvulla Josif Stalinin ja puolueen politbyroon sihteerinä, kunnes loikkasi länteen vuonna 1928. Hän tuli kuuluisaksi julkaistuaan muistelmansa ajastaan Stalinin sihteerinä.

Bažanov syntyi lääkäriperheeseen Mogiljovissa (nyk. Mohyliv-Podilskyi Ukrainassa). Hän opiskeli vuodesta 1918 Kiovan yliopiston fysikaalis-matemaattisessa tiedekunnassa, mutta Venäjän sisällissota keskeytti pian opinnot. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1919 ja aloitti seuraavana vuonna opinnot Moskovan ylimmässä teknillisessä koulussa.[3][1] Bažanov osallistui Kronstadtin kapinan kukistamiseen talvella 1921.[3] Hän työskenteli vuodesta 1922 puolueen keskuskomitean organisaatio-osastolla Lazar Kaganovitšin alaisuudessa ja oli samalla myös Vjatšeslav Molotovin johtaman puolueen säännöstön tarkistuskomitean sihteerinä. Bažanov siirtyi vuonna 1923 keskuskomitean Orgbyroon sihteeriksi ja toimi elokuusta 1923 alkaen puolueen pääsihteerin Josif Stalinin henkilökohtaisena sihteerinä.[3][1] Vuonna 1926 Bažanov siirtyi valtiovarainkansankomissariaatin julkaiseman Finansovoi gazety -lehden toimittajaksi.[1]

Vuoden 1927 lopussa Bažanov vieraili Turkmenistanin Aşgabatissa. Lähdettyään keskuskomitean lepokodista Firjuzasta metsästysretkelle hän loikkasi 1. tammikuuta 1928 rajan yli Persiaan (nyk. Iran), josta hän jatkoi Länsi-Eurooppaan. Turvallisuuspoliisi GPU lähetti agentteja hänen peräänsä.[3][1] GPU:ta Persiassa edustanut Georgi Agabekov perui kuitenkin pian antamansa murhakäskyn ja loikkasi sittemmin itsekin länteen.[3] Bažanov asui myöhemmin Ranskassa. Hän julkaisi vuonna 1930 suurta kiinnostusta herättäneen ranskankielisen muistelmateoksen Avec Staline dans le Kremlin, joka kuvaa yksityiskohtaisesti Stalinin ja tämän sisäpiirin päätöksentekoa. Muistelmista julkaistiin laajennettu versio vuonna 1980.[3][1] Neuvostoliitossa Bažanovin muistelmat julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1990.[1] Teoksessa Bažanov kuvaa Leninin, Stalinin ja Trotskin pikemminkin keskinkertaisina hahmoina kuin karismaattisina suurmiehinä tai epäinhimillisinä hirviöinä.[3]

Bažanov oli talvisodan aikana tammikuusta maaliskuuhun 1940 Suomessa, jossa hän kokosi Suomen sotilasjohdon antamalla luvalla neuvostoliittolaisista sotavangeista vapaaehtoista ”Venäjän kansanarmeijaa” (RNA), jonka oli tarkoitus liittyä sotaan Suomen armeijan rinnalle ja operoida sissijoukkona puna-armeijan selustassa. Hän onnistui värväämään muutamia satoja vapaaehtoisia, joiden kouluttajiksi saatiin valkoisia emigranttiupseereita, mutta joukkoja ei ehditty lähettämään taisteluun ennen sodan päättymistä.[4][3] Bažanov toimi tuolloin valkoisten emigranttien järjestössä Venäjän yleissotilaallisessa liitossa (ROVS).[5]

Vuonna 1982 kuollut Bažanov on haudattu Pariisin Père-Lachaisen hautausmaalle.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Бажанов Борис Георгиевич (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 1.3.2017.
  2. a b BAJANOV Boris (1900-1982) (ranskaksi) Cimetière du Père Lachaise -sivusto. Viitattu 6.2.2025.
  3. a b c d e f g h Esa Adrian: Kremlin karkuri (tilaajille) Helsingin Sanomat 30.1.1983, 2. 24, HS Aikakone. Viitattu 6.2.2025.
  4. Carl-Fredrik Geust: ”Valkoiset emigrantit ja Stalinin sotilaat Suomen armeijassa”, s. 107–131 teoksessa Sotahistoriallinen aikakauskirja 31. Suomen Sotahistoriallinen Seura & Sotamuseo, Helsinki 2011. Teoksen verkkoversio
  5. Heli Jormanainen: Venäläisemigranttien talvisota – Mannerheim hyväksyi huippusalaisen suunnitelman bolševikkien vastaisen sotavankiarmeijan perustamisesta Yle 15.3.2020. Viitattu 6.3.2021.