Temppeliviikuna

(Ohjattu sivulta Bodhipuu)

Temppeliviikuna (Ficus religiosa) – myös pyhäviikuna, pipal tai bodhipuu – on pitkäikäinen, kesävihanta puu, joka kuuluu mulperikasvien (Moraceae) heimoon ja viikunoiden (Ficus) sukuun. Temppeliviikunalla on uskonnollista merkitystä sekä buddhalaisuudessa että hindulaisuudessa.

Temppeliviikuna
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Mulperikasvit Moraceae
Suku: Viikunat Ficus
Laji: religiosa
Kaksiosainen nimi

Ficus religiosa
L., 1753

Katso myös

  Temppeliviikuna Wikispeciesissä
  Temppeliviikuna Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Nuoria kukintolapakoita.

Temppeliviikuna on aluksi päällyskasvi, mutta juurtuu iän myötä maahan ja kasvaa 15–25 metriä korkeaksi, leveälatvaiseksi puuksi.[2] Sillä on leveät, harmaanruskeat oksat, jotka ovat nuorena hienokarvaiset.[3][2] Runko on 30–50 senttimetriä paksu ja harmaa kuori sileä tai pystysuunnassa uurteinen.[2]

Nahkamaiset lehdet ovat soikeat tai kolmiomaiset ja kasvavat 9–17 senttimetriä pitkiksi ja 8–12 senttimetriä leveiksi. Ehyt- tai mutkalaitainen lehtilapa on hertta- tai kiilatyvinen ja pitkäsuippuinen tai otakärkinen. Lavan alapinta on vaaleampi kuin kiiltävän tummanvihreä yläpinta ja keskisuonen molemmin puolin on 2 tyvisuonta ja 5–7 sivusuonta. Ohut lehtiruoti on vähintään yhtä pitkä kuin lehtilapa ja kiinnittynyt puuhun nivelellä. Kiinnittymiskohdassa on pienet, soikeat korvakkeet, joiden kärjet ovat suippoja.[2]

Temppeliviikuna kukkii maalis–huhtikuussa. Sen pienet hede- ja emikukat kätkeytyvät mehevien, vihreiden kukintolapakoiden eli viikunoiden sisälle. Sileäpintaiset, litteän pallon muotoiset lapakot ovat 1–1,5 senttimetrin mittaiset ja soikeiden suojuslehtien peittämät. Ne ovat kiinnittyneet yksittäin tai pareittain puun lehteviin oksiin.[2]

Temppeliviikunan pölyttämiseen on erikoistunut tietty viikunapistiäislaji, jonka tieteellinen nimi on Blastophaga quadraticeps.[3] Pistiäisnaaraat tunkeutuvat nuorten kukintolapakoiden sisälle lapakon päässä olevasta aukosta ja pölyttävät emikukat laskiessaan niihin munansa.[4] Pölytyksen jälkeen lapakot kypsyvät touko–kesäkuussa punaisten pilkkujen täplittämiksi sinipunaisiksi hedelmiksi ja samanaikaisesti pistiäisen munista kehittyy ensin toukkia ja lopulta täysikasvuisia pistiäisiä.[3][2][4] Pistiäiskoiraat kaivavat hedelmän seinämiin aukkoja, joiden kautta siitepölyä ja hedelmöittyneitä munia kantavat naarat voivat lähteä etsimään uusia lapakoita muniaan varten.[4]

Levinneisyys

muokkaa

Temppeliviikuna kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Intiassa, Nepalissa, Pakistanissa sekä Indokiinassa, mutta on levinnyt ihmisen mukana muuallekin, kuten Yhdysvaltoihin ja Israeliin.[3][2]

Elinympäristö

muokkaa

Temppeliviikuna menestyy kaikkialla tropiikissa 1 500 metrin korkeudelle saakka.[3]

Temppeliviikuna kulttuurissa

muokkaa

Buddhalaiset pitävät sitä pyhänä, sillä Siddhartha Gautaman sanotaan saavuttaneen nirvanan mietiskeltyään kuusi vuotta bodhipuun varjossa. Hindut puolestaan liittävät temppeliviikunan naisten hedelmällisyyteen ja uskovat, että Vishnu-jumala syntyi sen juurella.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. Lakhey, P., Pathak, J., IUCN SSC Global Tree Specialist Group & Botanic Gardens Conservation International (BGCI): Ficus religiosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.9.2022. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Ficus religiosa Flora of China. eFloras.org. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f Starr, Forest & Starr, Kim & Loope, Lloyd: Ficus religiosa (pdf) tammikuu 2003. United States Geological Survey – Biological Resources Division. Viitattu 12.5.2010. (englanniksi)
  4. a b c Galil, J. & Snitzer-Pasternak, Yehudit: Pollination in Ficus Religiosa as connected with the structure and mode of action of the pollen pockets of Blastophaga quadraticeps New Phytologist. John Wiley & Sons, Inc. Viitattu 21.6.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

muokkaa