Bo Ekelund
Bo Daniel Ekelund (26. heinäkuuta 1894 Gävle, Ruotsi – 1. huhtikuuta 1983, Saltsjöbaden, Ruotsi) oli ruotsalainen urheilujohtaja ja yritysjohtaja ja olympiapronssia Antwerpenissä saavuttanut korkeushyppääjä.[1]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Bo Ekelund (vas), Richmond Landon ja Harold Muller | |||
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Antwerpen 1920 | korkeushyppy | |
Ammatillisen uransa Bo Ekelund teki yritysjohdossa. Hän aloitti AB Armerad Betong -yrityksessä 1923. Hänestä tuli yrityksen toimitusjohtaja vuosiksi 1951–1960 ja yrityksen hallituksen puheenjohtaja 1960–1967.[2]
Ekelundin päälaji urheilussa oli korkeushyppy. Siinä hän saavutti olympiapronssia Antwerpenin kisoissa 1920 tuloksella 190.[3] Ruotsin mestaruuden hän voitti kahdesti, vuosina 1919 ja 1920. Hän teki vuonna 1919 sen aikaisen Ruotsin ennätyksen 193 cm. Urheilu-urallaan Ekelund edusti Tukholman Studenters IF- sekä malmöläisiä Malmö AI- ja IFK Malmö -seuroja. Hän oli uransa jälkeen vielä IFK Malmön puheenjohtaja vuosina 1934–1945. Urheilumenestyksensä perusteella hänet valittiin Ruotsin yleisurheilijoiden Fall of Fameen eli Stora Grabbareihin numerolla 39. Hän itse oli ideoimassa Stora Grabbar -toimintaa, joka luotiin vuonna 1928.[4]
Uransa jälkeen hän jatkoi ensin kansallisena urheilujohtajana ja edelleen kansainvälisenä tunnettuna ja arvostettuna urheilujohtajana. Hän oli Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtaja vuosina 1925–1934. Vuodesta 1926 hänet valittiin Ruotsin urheiluliiton hallitukseen ja 1929 Ruotsin olympiakomiteaan, jossa hän toimi vuoteen 1966.[5] Tehtävässään Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtajana hän oli läheisessä kanssakäymisessä Suomen vastaavan järjestön Suomen Urheiluliiton (SUL) ja sen puheenjohtajan Urho Kekkosen kanssa yli 20 vuoden ajan 1920-luvun lopulta aina 1950-luvun alkuun.[6]
Ekelundin kansainvälinen urheilujohtajaura alkoi vuonna 1926, kun hänet valittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n sääntökomiteaan, 1930 sihteeriksi vuoteen 1946 ja vuodesta 1946 sen hallituksen jäseneksi. Vuonna 1938 hän oli Pariisissa järjestettyjen yleisurheilun EM-kisoihin IAAF:n asettama ylijohtaja. Vuonna 1948 hänet valittiin kreivi Clarence von Rosenin seuraajana Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) ruotsalaisjäseneksi, jossa tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1965. Vuosina 1957–1962 hän toimi KOK:n toimeenpanevassa komiteassa. Hänen päättäessään uransa KOK:n toimeenpanevassa komiteassa Ruotsin vahva pitkäaikainen asema olympialiikkeen ylimmässä johdossa päättyi. Ekelund joutui hankalaan tilanteeseen vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisissa, kun Paavo Nurmi julistettiin ammattilaiseksi. Hän leimautui KOK:n silloisen ruotsalaisen varapuheenjohtajan Sigfrid Edströmin kanssa pääsyylliseksi Nurmen ammattilaiseksi julistamiseen.
Vuonna 1983 eli Ekelundin kuolinvuonna ruotsalainen Urheilun ystävät -järjestö eli Riksidrottens Vänner (Föreningen RV) päätti perustaa Bo Ekelunin nimeä kantavan rahaston, josta annetaan vuosittain urheilun järjestötoiminnassa toimivalle johtajalle stipendi.[7]
Lähteet
muokkaa- Bo Ekelund Olympedia. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Bo Ekelund Sveriges Olympiska Kommitté. Arkistoitu 24.9.2012. Viitattu 19.9.2013. (ruotsiksi)
- ↑ ABV, Armerad Betong Vägförbättringar norrkopingprojekt.wordpress.com. Viitattu 22.9.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 22. Otava, 1970.
- ↑ Styrelsen Stora Grabbar. Viitattu 19.9.2013. (ruotsiksi)
- ↑ IOC Members Olympic Museum. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 19.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Ari Uino (toim.): Rillit pois ja riman yli. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16338-8
- ↑ Bo Ekelund-stipendiet friidrott.se. Arkistoitu 17.9.2013. Viitattu 22.9.2013. (ruotsiksi)