Birger Geffert

Birger Oscar Geffert

Birger Oscar Geffert (27. tammikuuta 1898 Porvoo1. marraskuuta 1935) oli suomalainen Jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat Muolaassa vuonna 1906 murhattu sahanisännöitsijä Oscar Geffert ja Henrika Karolina Kuhlberg.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Geffert kävi viisi luokkaa Turun ruotsalaista reaalilyseota ja kolme lukukautta Turun kauppaopistoa. Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssi hän kävi vuonna 1928.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Geffert liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 7. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Geffert astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin pataljoonan esikuntavääpeliksi ja taistelulähetiksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonaan. Hän osallistui taisteluihin sisällissodassa Raudussa ja Suomen rajaseudulla.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Geffert palveli sisällissodan jälkeen Vuoristoprikaatin esikuntavääpelinä, josta hänet siirrettiin 17. tammikuuta 1919 Kaartin jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja 31. tammikuuta 1919 Pohjolan jääkäripataljoonaan, jonka nimi muutettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoonaksi. Hän toimi aluksi pataljoonan adjutanttina ja 9. maaliskuuta 1921 alkaen 1. komppanian nuorempana upseerina ja 16. toukokuuta 1923 lähtien konekiväärikomppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin päälliköksi Karjalan kaartin rykmentin 3. konekiväärikomppaniaan 11. toukokuuta 1928, josta hän erosi 10. joulukuuta 1929 ja siirtyi sen jälkeen liike-elämän palvelukseen. Uudelleen hän astui armeijan palvelukseen 19. joulukuuta 1934 ja hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Savon jääkärirykmentin 1. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi toistamiseen 16. huhtikuuta 1935. Lyhyempiaikaisia työtehtäviä hänellä oli urallaan muun muassa Reserviharjoituspataljoonan komppanianpäällikkö Parolassa 15. kesäkuuta – 15. heinäkuuta 1926 välisen ajan ja Utissa 15. heinäkuuta – 15. elokuuta 1927 sekä Jääkäriprikaatin aliupseerikoulun johtaja 27. elokuuta – 10. lokakuuta 1927. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaahan (vanha alue, kortteli 13, rivi 5).[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975