Biopuhdistus

Biopuhdistus (myös bioremediaatio, engl. bioremediation) tarkoittaa biologisten organismien kuten bakteerien, sienten tai kasvien käyttöä (fytoremediaatio) esimerkiksi pilaantuneen maaperän puhdistamiseen. Usein tässä käytetään hyödyksi mikrobeja. Sienikunnostuksessa käytetään hyväksi valkolahosieniä, joita ovat kantasieniin kuuluvat puunlahottajat ja maassa elävät karikkeenlahottajat. Nämä sienet pystyvät hajottamaan entsyymeillään ligniiniä ja monia vaikeasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä.

Vesihyasintin (Eichhornia crassipes) juuret imevät monia saasteita, kuten lyijyä ja elohopeaa ja sitä voidaan käyttää vedenpuhdistuksessa.

Biopuhdistusta ovat esimerkiksi biotuuletus, biostimulaatio ja kompostointi. Kasveilla toteutettava biopuhdistus voidaan toteuttaa fytostabiloinnilla, fytoakkumuloinnilla, fytodegradaatiolla, ritsodegradaatiolla tai fytovolatilisaatiolla. Esimerkiksi kevättaskuruohon (Noccaea caerulescens) eri populaatiot toimivat hyperakkumulaattorikasveina eli keräävät metalleja kasvupaikkansa perusteella. Tärkein biopuhdistuksen osa-alue on pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistaminen. Tämä voi tapahtua joko paikan päällä tai niin, että pilaantunut aines viedään muualle puhdistusta varten.

Biopuhdistuksessa kehitetään jatkuvasti uusia jäteveden sekä teollisuusjätteiden puhdistusmuotoja. Biologisten puhdistusprosessien avulla jätteitä pyritään muuttamaan uudelleen käytettävään muotoon.

Biopuhdistuksen avulla voidaan puhdistaa myös metallisaastetta maasta, sillä monien myrkkymetallien vaikutus vähenee, kun mikrobit sitoutuvat niiden kanssa. Mikrobien avulla voidaan esimerkiksi muuntaa elohopeaioneja varauksettomiksi ja kromia ja uraania vaarattomiksi yhdisteiksi.