Bionicle 2: Metru Nuin Taru
Bionicle 2: Metru Nuin Taru (engl. Bionicle 2: Legends of Metru Nui) on vuonna 2004 valmistunut tanskalais-taiwanilais-yhdysvaltalainen animaatioelokuva, joka kertoo Legon Bionicle-hahmoista.
| Bionicle 2: Metru Nuin Taru | |
|---|---|
| Bionicle 2: Legends of Metru Nui | |
 |
|
| Ohjaaja | David Molina |
| Käsikirjoittaja | Henry Gilgory |
| Tuottaja | Conny Calcher |
| Säveltäjä | Nathan Furst |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Miramax Films |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 2004 |
| Kesto | n. 65 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 6 milj. |
| Edeltäjä | Bionicle: Valon Naamio (2003) |
| Seuraaja | Bionicle 3: Varjojen Verkko (2005) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Elokuva alkaa, kun Turaga Vakama kertoo Mata Nuin saaren asukkaiden entisestä kodista, Metru Nuin kaupungista. Heitä kauan suojelleet Toat olivat kukistuneet, lukuun ottamatta Toaa nimeltä Lhikan.
Lhikan vei eri puolille kaupunkia kuusi kiveä kuudelle eri Matoranille: Nokamalle, Onewalle, Whenualle, Mataulle, Nujulle ja Vakamalle. Vietyään Vakaman kiven, hänet vangitsevat kaksi Pimeyden Metsästäjää (elokuvassa Synkkää Saalistajaa): Nidhiki (joka kutsui Lhikania veljekseen) ja Krekka. Vakama tapaa Ga-Metrussa sijaitsevassa Suuren Hengen Temppelissä muut viisi Matorania ja he muuttuvat kuudeksi uudeksi Toaksi. Näkynsä perusteella Vakama alkaa muiden Toien avulla etsiä kuusi Mahtikiekkoa, jotta he voisivat todistaa itsensä oikeiksi Toiksi.
He vievät Mahtikiekot Coliseumiin Metru Nuin hallitsijalle, Turaga Dumelle, joka sanoo etteivät pelkät "lahjat" tee Toiksi. Hän asettaa heidät testiin areenalle, jossa he epäonnistuvat. Sitten Dume alkaa väittää heitä huijareiksi ja lähettää Vahkit, kaupungin lainvalvojat vangitsemaan heidät. Nuju, Onewa ja Whenua imeytyvät areenan keskellä olevaan pyörteeseen, mutta Vakama, Nokama ja Matau pääsevät pakoon kourujen kautta. Pimeyden Metsästäjät lähtevät heidän peräänsä ja saavat kourujen virtauksen käännytettyä. Toien päästyä pakoon Matau putoaa, mutta pelastuu siiviksi muuttuneiden miekkojensa avulla.
Maan pinnalla Vakama huomaa, että Mahtikiekot voi yhdistää. Hän huomaa Lhikanin elämäntähden ja Toat seuraavat sitä Po-Metruun, jossa Metsästäjät hyökkäävät uudestaan. Mutta sitten lauma Kikanaloja ilmestyy. Nokama löytää naamiovoimansa, tulkkaamisen, ja kuulee lauman päälliköltä Lihkanin olevan vankina Ikuisen Kuiskeen Kanjonissa. Siellä Toat huiputtavat Metsästäjiä ja Vahkeja. Matau löytää oman naamiovoimansa, illuusion. Samaan aikaan vankilaan joutuneet Onewa, Whenua ja Nuju yrittävät salaperäisen Turagan opastuksella löytää naamiovoimiaan päästäkseen ulos tyrmistä. Jouduttuaan riitaan Whenuan kanssa, Onewa löytää oman voimansa, mielenhallinnan. Nujukin löytää oman voimansa, telekinesian, ja niin he pääsevät vapaiksi.
Tunneleissa Whenua löytää oman naamiovoimansa, pimeännäön. He löytävät Vakaman, Nokaman ja Mataun. Kun he miettivät missä Lhikan olisi, salaperäinen Turaga paljasti olevansa Lhikan. He löytävät säiliön, jonka sisällä on itse Turaga Dume. Aiemmin kohdattu Dume oli siis huijari. Vahkit hyökkäävät ja Toat suuntaavat ajoneuvolla kohti Coliseumia. He kuitenkin myöhästyivät. Matoranit olivat suljettu säiliöihin ja vaivutettu uneen. Huijari paljastui Makutaksi (oikealta nimeltään Teridax). Hän vaivutti Suuren Hengen Mata Nuin uneen ja alkoi imeä kaupungin voimia itseensä. Hän imi itseensä myös vakoojalintunsa Nivawkin sekä Pimeyden Metsästäjät. Whenua paikansi kaupungin alta Matoranit ja Toat ottivat osan mukaansa. Matkalla pois Metru Nuista Vakama alkoi takoa Mahtikiekkojen yhdistelmistä Ajan Naamiota, jota Makuta oli Dumena esiintyessään pyytänyt Vakamaa takomaan. Hän tajusi Makutan tarvitsevan sitä ajan hallitsemiseen. Mutta suunnitelma voitaisiin estää jos Matoranit saataisiin vietyä turvaan valoon. Makuta hyökkäsi siivekkäänä hahmona ja yritti pysäyttää Toat.
Vakama kohtasi Makutan, joka hyökkäsi ja Vakama tuli Ajan Naamiolla vain hidastaneeksi sitä. Lhikan otti iskun itse vastaan ja Ajan Naamio liukui alas. Makuta lähti sen perään.
Lhikan teki kuolemaa ja antoi naamionsa Vakaman käsiin. Lhikanin kuoltua, Vakama sai käyttöön oman naamiovoimansa, näkymättömyyden. Juuri kun Makuta yritti käyttää Ajan Naamiota, Vakama ampui ja Naamio putosi mereen. Makuta yritti tappaa Vakaman, mutta epäonnistui ja paiskautui kallion reunaan. Muut Toat saapuivat ja yhdistivät voimansa sulkien Makutan protodermiksen sisään. Toat jatkoivat matkaa kohti valoa ja saapuivat Mata Nuin saarelle.
Kun kaikki Matoranit oli pelastettu, Toat luopuivat voimistaan vapauttaakseen Matoranit unesta. Samalla he muuttuivat Turagoiksi. Yksi Matoraneista, Takua, vei Vakaman toisen Matoranin luokse, joka oli rikkonut naamionsa. Vakama antoi tälle Matoranille, Jallerille, Lhikanin naamion. Matoranit juhlivat uutta kotiansa julistamalla kolmea hyvettään: yhtenäisyyttä, velvollisuutta ja kohtaloa.
Ääninäyttelijät muokkaa
Alkuperäiset muokkaa
| Christopher Gaze | … | kertoja, Turaga Vakama |
| Alessandro Juliani | … | Toa Vakama |
| Tabitha St. Germain | … | Toa Nokama |
| Brian Drummond | … | Toa Matau, Toa Onewa |
| Paul Dobson | … | Toa Whenua, Nidhiki |
| Trevor Devall | … | Toa Nuju |
| Michael Dobson | … | Toa Lhikan, Krekka |
| Gerard Plunkett | … | Turaga Dume |
| Lee Tockar | … | Makuta |
Suomenkieliset muokkaa
| Eero Saarinen | … | kertoja, Turaga Vakama |
| Marko Stjärnvall | … | Toa Vakama |
| Mari Laari | … | Toa Nokama |
| Mikko Pettinen | … | Toa Matau |
| Pasi Ruohonen | … | Toa Whenua, Makuta |
| Petri Hanttu | … | Toa Nuju, Nidhiki |
| Jussi Humaljoki | … | Toa Onewa |
| Markus Bäckman | … | Toa/Turaga Lhikan |
| Vesa Hämes | … | Turaga Dume |
| Aarni Kivinen | … | Krekka |
Suomenkielisen version ohjauksesta vastasi Minna Tasanto ja kääntämisestä Tuija Kokko.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ Tiedot perustuvat elokuvan lopputeksteihin