Bionicle 2: Metru Nuin Taru

Bionicle 2: Metru Nuin Taru (engl. Bionicle 2: Legends of Metru Nui) on vuonna 2004 valmistunut tanskalais-taiwanilais-yhdysvaltalainen animaatioelokuva, joka kertoo Legon Bionicle-hahmoista.

Bionicle 2: Metru Nuin Taru
Bionicle 2: Legends of Metru Nui
Ohjaaja	David Molina
Käsikirjoittaja	Henry Gilgory
Tuottaja	Conny Calcher
Säveltäjä	Nathan Furst
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Miramax Films
Levittäjä	Netflix
Ensi-ilta	2004
Kesto	n. 65 min
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	6 milj.
Edeltäjä	Bionicle: Valon Naamio (2003)
Seuraaja	Bionicle 3: Varjojen Verkko (2005)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa, kun Turaga Vakama kertoo Mata Nuin saaren asukkaiden entisestä kodista, Metru Nuin kaupungista. Heitä kauan suojelleet Toat olivat kukistuneet, lukuun ottamatta Toaa nimeltä Lhikan.

Lhikan vei eri puolille kaupunkia kuusi kiveä kuudelle eri Matoranille: Nokamalle, Onewalle, Whenualle, Mataulle, Nujulle ja Vakamalle. Vietyään Vakaman kiven, hänet vangitsevat kaksi Pimeyden Metsästäjää (elokuvassa Synkkää Saalistajaa): Nidhiki (joka kutsui Lhikania veljekseen) ja Krekka. Vakama tapaa Ga-Metrussa sijaitsevassa Suuren Hengen Temppelissä muut viisi Matorania ja he muuttuvat kuudeksi uudeksi Toaksi. Näkynsä perusteella Vakama alkaa muiden Toien avulla etsiä kuusi Mahtikiekkoa, jotta he voisivat todistaa itsensä oikeiksi Toiksi.

He vievät Mahtikiekot Coliseumiin Metru Nuin hallitsijalle, Turaga Dumelle, joka sanoo etteivät pelkät "lahjat" tee Toiksi. Hän asettaa heidät testiin areenalle, jossa he epäonnistuvat. Sitten Dume alkaa väittää heitä huijareiksi ja lähettää Vahkit, kaupungin lainvalvojat vangitsemaan heidät. Nuju, Onewa ja Whenua imeytyvät areenan keskellä olevaan pyörteeseen, mutta Vakama, Nokama ja Matau pääsevät pakoon kourujen kautta. Pimeyden Metsästäjät lähtevät heidän peräänsä ja saavat kourujen virtauksen käännytettyä. Toien päästyä pakoon Matau putoaa, mutta pelastuu siiviksi muuttuneiden miekkojensa avulla.

Maan pinnalla Vakama huomaa, että Mahtikiekot voi yhdistää. Hän huomaa Lhikanin elämäntähden ja Toat seuraavat sitä Po-Metruun, jossa Metsästäjät hyökkäävät uudestaan. Mutta sitten lauma Kikanaloja ilmestyy. Nokama löytää naamiovoimansa, tulkkaamisen, ja kuulee lauman päälliköltä Lihkanin olevan vankina Ikuisen Kuiskeen Kanjonissa. Siellä Toat huiputtavat Metsästäjiä ja Vahkeja. Matau löytää oman naamiovoimansa, illuusion. Samaan aikaan vankilaan joutuneet Onewa, Whenua ja Nuju yrittävät salaperäisen Turagan opastuksella löytää naamiovoimiaan päästäkseen ulos tyrmistä. Jouduttuaan riitaan Whenuan kanssa, Onewa löytää oman voimansa, mielenhallinnan. Nujukin löytää oman voimansa, telekinesian, ja niin he pääsevät vapaiksi.

Tunneleissa Whenua löytää oman naamiovoimansa, pimeännäön. He löytävät Vakaman, Nokaman ja Mataun. Kun he miettivät missä Lhikan olisi, salaperäinen Turaga paljasti olevansa Lhikan. He löytävät säiliön, jonka sisällä on itse Turaga Dume. Aiemmin kohdattu Dume oli siis huijari. Vahkit hyökkäävät ja Toat suuntaavat ajoneuvolla kohti Coliseumia. He kuitenkin myöhästyivät. Matoranit olivat suljettu säiliöihin ja vaivutettu uneen. Huijari paljastui Makutaksi (oikealta nimeltään Teridax). Hän vaivutti Suuren Hengen Mata Nuin uneen ja alkoi imeä kaupungin voimia itseensä. Hän imi itseensä myös vakoojalintunsa Nivawkin sekä Pimeyden Metsästäjät. Whenua paikansi kaupungin alta Matoranit ja Toat ottivat osan mukaansa. Matkalla pois Metru Nuista Vakama alkoi takoa Mahtikiekkojen yhdistelmistä Ajan Naamiota, jota Makuta oli Dumena esiintyessään pyytänyt Vakamaa takomaan. Hän tajusi Makutan tarvitsevan sitä ajan hallitsemiseen. Mutta suunnitelma voitaisiin estää jos Matoranit saataisiin vietyä turvaan valoon. Makuta hyökkäsi siivekkäänä hahmona ja yritti pysäyttää Toat.

Vakama kohtasi Makutan, joka hyökkäsi ja Vakama tuli Ajan Naamiolla vain hidastaneeksi sitä. Lhikan otti iskun itse vastaan ja Ajan Naamio liukui alas. Makuta lähti sen perään.

Lhikan teki kuolemaa ja antoi naamionsa Vakaman käsiin. Lhikanin kuoltua, Vakama sai käyttöön oman naamiovoimansa, näkymättömyyden. Juuri kun Makuta yritti käyttää Ajan Naamiota, Vakama ampui ja Naamio putosi mereen. Makuta yritti tappaa Vakaman, mutta epäonnistui ja paiskautui kallion reunaan. Muut Toat saapuivat ja yhdistivät voimansa sulkien Makutan protodermiksen sisään. Toat jatkoivat matkaa kohti valoa ja saapuivat Mata Nuin saarelle.

Kun kaikki Matoranit oli pelastettu, Toat luopuivat voimistaan vapauttaakseen Matoranit unesta. Samalla he muuttuivat Turagoiksi. Yksi Matoraneista, Takua, vei Vakaman toisen Matoranin luokse, joka oli rikkonut naamionsa. Vakama antoi tälle Matoranille, Jallerille, Lhikanin naamion. Matoranit juhlivat uutta kotiansa julistamalla kolmea hyvettään: yhtenäisyyttä, velvollisuutta ja kohtaloa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ääninäyttelijät

Alkuperäiset

Christopher Gaze	…	kertoja, Turaga Vakama
Alessandro Juliani	…	Toa Vakama
Tabitha St. Germain	…	Toa Nokama
Brian Drummond	…	Toa Matau, Toa Onewa
Paul Dobson	…	Toa Whenua, Nidhiki
Trevor Devall	…	Toa Nuju
Michael Dobson	…	Toa Lhikan, Krekka
Gerard Plunkett	…	Turaga Dume
Lee Tockar	…	Makuta

Suomenkieliset

Eero Saarinen	…	kertoja, Turaga Vakama
Marko Stjärnvall	…	Toa Vakama
Mari Laari	…	Toa Nokama
Mikko Pettinen	…	Toa Matau
Pasi Ruohonen	…	Toa Whenua, Makuta
Petri Hanttu	…	Toa Nuju, Nidhiki
Jussi Humaljoki	…	Toa Onewa
Markus Bäckman	…	Toa/Turaga Lhikan
Vesa Hämes	…	Turaga Dume
Aarni Kivinen	…	Krekka

Suomenkielisen version ohjauksesta vastasi Minna Tasanto ja kääntämisestä Tuija Kokko.