Big Miller
Clarence Horatio "Big" Miller (18. joulukuuta 1922 Sioux City, Iowa, Yhdysvallat – 9. kesäkuuta 1992 Edmonton, Alberta, Kanada) oli yhdysvaltalaissyntyinen, Kanadan kansalaisuuden vuonna 1973 saanut jazz- ja bluesmusiikin pasunisti ja -laulaja.[1]
Miller aloitti uransa teini-ikäisenä Kansas Cityssä ja lauloi vuosina 1949–1954 pianisti Jay McShannin sekä vuonna 1955 Duke Ellingtonin kokoonpanon kanssa. Kanadan-debyyttinsä hän teki 18. toukokuuta 1962 Torontossa Don Thompsonin kanssa Club Kingswayssa. 1960-luvun puolessavälissä hän asui Australiassa ja sitten Havaijilla sekä kiersi lyhyesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa Jon Hendricksin The Evolution of the Bluesin merkeissä. Hän ei palannut Yhdysvalloissa vaan esiintyi läntisessä Kanadassa ja asettui vuonna 1970 Edmontoniin. Hänestä tuli suosittu hahmo paikallisissa jazzpiireissä. Hän esiintyi paitsi Albertassa, myös Japanissa, ja vuonna 1978 Tommy Banksin big bandin kanssa Montreuxin jazzfestivaalilla Sveitsissä. Esityksen levytys johti vuoden 1979 parhaan jazzalbumin Juno-palkintoon.[1]
Miller työskenteli Jay McShannin kanssa vielä 1980-luvulla ja Edmontonin sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1990. Edmontonin ulkopuolisessa Kanadassa hän esiintyi muun muassa Nimmons 'N' Nine Plus Sixin kanssa. Kansainvälisesti hän esiintyi Euroopassa vuonna 1985 ja siellä Englannissa 1990. Hän toimi myös näyttelijänä ja esiintyi monissa kanadalaiselokuvissa, joihin kuuluu Big Meat Eater (1982).[1]