Avaa päävalikko

Bessie Love

yhdysvaltalainen näyttelijä
Bessie Love vuonna 1925.

Bessie Love (oik. Juanita Horton; 10. syyskuuta 1898 Midland, Texas26. huhtikuuta 1986 Lontoo, Englanti) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä, joka saavutti laajaa suosiota mykkäelokuvissa ja varhaisissa äänielokuvissa. Sirona ja hyvin sievänä hän näytteli viattomia nuoria tyttöjä, 1920-luvun tyylisesti pukeutuneita nuoria naisia ja tervehenkisiä naispuolisia päätähtiä. Näyttelemisen lisäksi hän kirjoitti vuonna 1919 käsikirjoituksen elokuvaan A Yankee Princess.

Varhaiset vaiheetMuokkaa

Love kävi koulua synnyinkaupungissaan Texasin Midlandissa kahdeksanteen luokkaan asti, jolloin hänen kiropraktikkoisänsä muutti perheineen Hollywoodiin. Love valmistui Los Angelesin lukiosta ja sai sitten vanhemmiltaan päättäjäislahjaksi matkan Yhdysvaltojen ympäri. Kuuden kuukauden matkustelun jälkeen he palasivat kotiinsa Los Angelesiin.

UraMuokkaa

Ura mykkäelokuvissaMuokkaa

 
Bessie Love noin vuonna 1916.

Perheen taloudellista tilannetta auttaakseen Loven äiti lähetti hänet Biograph Studiolle, missä hän tapasi uraauurtavan elokuvaohjaaja D. W. Griffithin, joka perehdytti Bessien elokuviin ja antoi hänelle hänen taiteilijanimensä. Griffith antoi hänelle pieniä rooleja elokuvissaan Kansakunnan synty (1915) ja Suvaitsemattomuus (1916). Hän esiintyi myös William S. Hart vastanäyttelijänään elokuvassa The Aryan sekä Douglas Fairbanksin kanssa elokuvissa The Good Bad Man, Reggie Mixes In ja The Mystery of the Leaping Fish (1916).

Vuonna 1922 Love valittiin yhdeksi WAMPAS Baby Starseista. Hänen rooliensa muuttuessa suuremmiksi myös hänen suosionsa kasvoi. Hän esiintyi Charlestonissa elokuvassa The King on Main Street vuonna 1925. Hän esiintyi samana vuonna päätähtenä myös elokuvassa The Lost World, joka on Arthur Conan Doylen samannimiseen romaaniin pohjautuva tieteisfantasiaseikkailu. Kolme vuotta myöhemmin hän esiintyi päätähtenä elokuvassa The Matinée Idol, nuoren Frank Capran ohjaamassa romanttisessa komediassa.

Ura äänielokuvissaMuokkaa

Love kykeni menestyksekkääseen siirtymiseen äänielokuviin, ja vuonna 1929 hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscar-palkinnolla elokuvastaan Broadwayn sävel. Hän esiintyi myös useissa muissa musikaaleissa mukaan lukien Hollywood revue 1930 (1929), Teatterityttö (1930), Jazz-morsian (1930) ja They Learned About Women (1931).

Vuonna 1932 Loven ura Yhdysvaltojen elokuvamarkkinoilla oli kuitenkin lähtenyt laskuun. Hän muutti 1935 Englantiin ja teki siellä näyttämötyötä ja satunnaisesti elokuvia. Sodan syttyessä hän palasi Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli Punaiselle Ristille viihdyttäen sotajoukkoja. Hän muutti takaisin Britanniaan, jossa hänen pääoleskelupaikkansa sijaitsi, ja jatkoi näyttelemällä pieniä rooleja elokuvayhtiöille sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Hän esiintyi sellaisissa elokuvissa kuin Paljasjalkakreivitär (1954) Humphrey Bogartin kanssa ja yhdysvaltalaisena turistina elokuvassa Mysteerio hotellissa (1961), jonka päätähtenä oli Kenneth More. Hän esitti myös pientä roolia yhdysvaltalaisena turistina James Bond -elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969).

Loven ura loppui kuitenkin nopeasti, ja hän muutti Yhdysvaltoihin, missä hänellä oli rooleja useissa elokuvissa. Hän teki comebackin 1980-luvulla rooleillaan elokuvassa Ragtime – toivon ja vihan aika, Warren Beattyn elokuvassa Punaiset (1981) ja (viimeisessä elokuvassaan) Verenjano (1983), jonka päätähtiä olivat Catherine Deneuve, David Bowie ja Susan Sarandon. Elämänsä aikana Love esiintyi yhteensä 131 televisiosarjan jaksossa tai elokuvassa.

YksityiselämäMuokkaa

Love oli naimisissa kerran, vuosina 1929–1935 elokuvatuottaja William Hawksin (joka oli elokuvaohjaaja Howard Hawksin veli) kanssa. Hänellä oli tästä avioliitosta yksi tytär. Love kuoli 87-vuotiaana Lontoossa, Englannissa vuonna 1986.

Hänellä on tähti Hollywood Walk of Famessa osoitteessa 6777 Hollywood Blvd.

Aiheesta muuallaMuokkaa