Berndt Otto Stackelberg (vanhempi)
Berndt Otto Stackelberg (14. toukokuuta 1662 Tallinna – 29. elokuuta 1734 Turku) oli ruotsalainen sotamarsalkka. Hän osallistui suureen Pohjan sotaan everstinä ja oli Ruotsin Suomessa olleiden joukkojen ylipäällikkö sodan jälkeen.
| Berndt Otto Stackelberg | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. toukokuuta 1662 Tallinna |
| Kuollut | 29. elokuuta 1734 (72 vuotta) Turku |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Hollanti Ranska Ruotsi |
| Komentajuudet | Ruotsin joukot Suomessa (1722–) |
| Taistelut ja sodat |
Jakobstadt 1704 Gemauerthof 1705 Lesnaja 1708 Desnajoki 1708 |
| Sotilasarvo | sotamarsalkka (1727) |
Elämäkerta muokkaa
Stackelberg palveli ennen suuren Pohjan sodan syttymistä Hollannissa ja Ranskassa. Siellä hän otti osaa useille sotaretkille ja piirityksiin. Sodan sytyttyä hänet nimitettiin vuonna 1700 kenraaliadjutantiksi. Eversti Stackelberg nimitettiin 11. maaliskuuta 1702 Porin jalkaväkirykmentin komentajaksi[1]. Hän oli Adam Ludvig Lewenhauptin alaisuudessa Baltiassa vuoteen 1708 asti. Stackelberg johti Jakobstadtin taistelussa 26. heinäkuuta 1704 oikeaa siipeä[2] ja osallistui loppukesällä 1704 Birsenin piiritykseen ja valtaukseen[3]. Hän johti Gemauerthofin taistelussa 16. heinäkuuta 1705 jalkaväkikeskustan ensimmäistä taistelulinjaa[4]. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1704.
Stackelberg oli mukana Lewenhauptin retkikunnassa, jonka tarkoituksena oli kuljettaa Ruotsin kuningas Kaarle XII:n Venäjälle hyökkäävälle pääarmeijalle tarvikkeita ja ruokaa. Stackelberg johti toista retkikunnan kahdesta kolonnasta. Hän johti Lesnajan taistelussa 29. syyskuuta 1708 ruotsalaisten vasenta sivustaa. Stackelberg jatkoi taistelun jälkeen Lewenhauptin retkikunnan kanssa eteenpäin. Retkikunta liittyi Kaarlen pääarmeijaan lokakuussa 1708. Pääarmeijan operaatioissa Stackelberg johti etujoukkoa Desnajoen ylityksessä 2. marraskuuta 1708.[5] Hän jäi vangiksi Pultavan taistelun yhteydessä kesällä 1709 ja palasi Ruotsiin vasta sodan päättymisen jälkeen.
Sodan jälkeen Stackelberg nimitettiin vuonna 1722 Ruotsin Suomessa olevien joukkojen ylipäälliköksi. Hän toimi tehtävässä yritteliäästi ja oli ahkerassa kirjeenvaihdossa Tukholman kanssa. Ensimmäisinä vuosinaan Stackelberg matkusti ympäri Suomena ja teki erilaisia aloitteita puolustuksen järjestämiseksi. Stackelberg ei saanut Tukholmasta pyynnöistään huolimatta juuri ohjeita toimensa hoitamiseen, joten hän oli enimmäkseen oman harkintansa varassa. Hän teetti uusia linnoitussuunnitelmia, vaikka niiden toteuttamiseen ei ollut rahaa. Haminaa ja Lappeenrantaa alettiin linnoittaa, mutta työt tehtiin huonosti ja linnoitukset eivät valmistuneet.[6] Stackelberg nimettiin sotamarsalkaksi vuonna 1727.
Stackelbergin poika oli sotamarsalkka Berndt Otto Stackelberg nuorempi.
Lähteet muokkaa
- Mickwitz, Joachim & Paaskoski, Jyrki: Itärajan vartijat 4, s. 80–81. Schildts, 2005. ISBN 951-50-1530-8.
- Kankaanpää, Matti J.: Suuri Pohjansota, Isoviha ja suomalaiset, s. 464. Jyväskylä: T:mi Toiset ajat, 2001. ISBN 952-91-3934-9.