Avaa päävalikko

Berndt Otto Stackelberg nuorempi (25. marraskuuta 17034. kesäkuuta 1787) oli ruotsalainen vapaaherra ja sotamarsalkka. Hän toimi vuosina 1772–1780 Ruotsin Suomen joukkojen ylipäällikkönä.

ElämäkertaMuokkaa

Stackelbergin isä oli Berndt Otto Stackelberg vanhempi.

Stackelberg palveli sodassa Hessenissä vuonna 1725. Hän siirtyi keisarin palvelukseen 1731 ja osallistui Puolan perimyssotaan. Hän palveli vuosina 1739–1746 Tanskassa kyrassieerirykmentissä sekä osallistui Itävallan perimyssotaan ennen kuin palasi Ruotsiin vuonna 1746. Ruotsissa hänet nimitettiin everstiluutnantiksi Turun läänin jalkaväkirykmenttiin. Everstiksi samaan rykmenttiin Stackelberg nimitettiin 1749, ja hän osallistui Pommerin sotaan vuosina 1757–1762. Vuonna 1760 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.[1]

Stackelberg kunnostautui velvollisuudentuntoisena upseerina. Vaikka hän oli rykmentinpäällikkö ja sukunsa päämies, hän oli valtiopäivien 1760–1762 aikana tehtävässään armeijassa. Hänestä tuli kenraaliluutnantti 1770 ja hän oli vuosina 1772–1780 Ruotsin Suomen joukkojen ylipäällikkö. Hänet ylennettiin 1776 kenraaliksi ja 1778 sotamarsalkaksi.[1]

Stackelberg nousi Ruotsin Suomen sotavoimien ylipäällikköksi Augustin Ehrensvärdin kuoltua.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nordisk familjebok 1917
  2. Kuninkaallinen merikartasto 1791–1796, s. 11, AtlasArt, 2009