Benedicta Idefelt
Benedicta Idefelt (vuoteen 1939 Anita Maria Idefelt; 8. huhtikuuta 1920 Viipuri – 30. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen nunna, opettaja, kirjailija ja toimittaja, joka työskenteli opettajana Brasiliassa sekä toimittajana Vatikaanin radiossa.[1] Hänen isänsä oli näyttelijä Runar Idefelt.
| Benedicta Idefelt | |
|---|---|
 Sisar Benedicta passikuvassa vuonna 1948. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anita Maria Idefelt |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1920 Viipuri |
| Kuollut | 30. lokakuuta 2014 (94 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | opettaja, toimittaja, kirjailija |
| Vanhemmat | isä Runar Idefelt |
| Uskonnollinen kanta | roomalaiskatolisuus |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Viipurista Vatikaaniin (1983) |
 Nimikirjoitus |
|
| Muuta tietoa | |
|
Roomalaiskatolinen nunna, työskenteli Brasiliassa ja Vatikaanissa. |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Benedicta Idefelt syntyi luterilaiseen perheeseen, mutta hän kiinnostui roomalaiskatolisuudesta jo 13-vuotiaana ja kääntyi katoliseen uskoon 16-vuotiaana. Hän lähti Helsinkiin luostarikouluun ja jatkoi opintojaan Königsbergissä katariinasisarten naisopistossa; ensimmäisen nunnalupauksensa hän antoi 21-vuotiaana. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli itäpreussilaisessa luostarisairaalassa. Sisaret joutuivat pakenemaan neuvostojoukkoja Berliiniin tammikuussa 1945, ja sisar Benedicta siirtyi edelleen Reininmaalle. Sodan jälkeen hän opiskeli kölniläisessä taidekoulussa vuoteen 1948 saakka.
Vuosina 1948–1970 sisar Benedicta opetti brasilialaisessa tyttökoulussa piirustusta ja englantia. Hän kiinnitti huomiota maassa vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen, ja paavi Johannes XXIII:n kiertokirje sai hänet heräämään yhteiskunnallisesti vuonna 1961. Sisar Benedicta pyrki edistämään auttamista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta Brasiliassa muun muassa kirjoittamalla kiirastorstain kärsimyskulkueen ”Cristo Total”, jossa oli mukana yli 600 esiintyjää. Brasilian sotilasjuntta suhtautui epäluuloisesti hänen yhteiskunnalliseen toimintaansa, ja hän joutui vuonna 1970 lopulta lähtemään maasta pidätysuhan takia.
Brasilian-vuosiensa jälkeen sisar Benedicta opetti Vatikaanissa joukkotiedotusta, ja vuodesta 1975 alkaen hän toimitti Vatikaanin radion suomenkielisiä lähetyksiä. Paavin tiedotusvälinekomitean neuvonantajana hän palveli vuodesta 1978 alkaen.
Joukkotiedotusuransa päätyttyä vuonna 1984 sisar Benedicta asui Roomassa sisarkuntansa luostarissa, ja viimeiset vuotensa hän vietti Helsingissä.
Teoksia muokkaa
- Viipurista Vatikaaniin: Suomalainen nunna maailmalla (1983)
- Paavi Johannes Paavali II (1989)
- Päiväkirjani lehdiltä (1991)
- Mietteitä, muistoja, musiikkia (1994)
- Valo jota seurasin (2003)
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Laukama, Pentti: ”Idefelt, Benedicta (1920–2014)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 251–252. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Markkula, Raija: Benedicta Idefeltin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Sisar Benedictan haastattelu. Ylen Elävä arkisto.
- Idefelt, Benedicta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)