Belisario Porras Barahona

Belisario Porras Barahona (185628. elokuuta 1942) oli Panaman presidentti kolmeen otteeseen vuosina 1912–1916, 1918–1920 ja 1920–1924. Porras oli muodollisesti liberaali, mutta häntä on kuvailtu tarkemmin kansallistunteeseen tai harvainvallan vastustukseen vedonneena populistina.

Belisario Porras Barahona
Valokuvassa 1910-luvulta.
Valokuvassa 1910-luvulta.
Panaman presidentti
1912 – 1916
Edeltäjä Pablo Arosemena
Seuraaja Ramón Maximiliano Valdés
Panaman presidentti
1918 – 1920
Edeltäjä Pedro Antonio Díaz
Seuraaja Ernesto Tisdel Lefevre
Panaman presidentti
1920 – 1924
Edeltäjä Ernesto Tisdel Lefevre
Seuraaja Rodolfo Chiari
Henkilötiedot
Syntynyt1856
Las Tablas, Los Santosin maakunta
Kuollut28. elokuuta 1942
Panama City

ElämäkertaMuokkaa

 
Valokuvassa vuonna 1881.

NuoruusMuokkaa

Belisario Porras Barahona syntyi Las Tablasin kaupungissa nykyisen Panaman Los Santosin maakunnassa vuonna 1856.[1] Panama oli vielä tuolloin osa Kolumbiaa.[2] Porras varttui isoäitinsä luona, mutta lähti lopulta opiskelemaan isänsä luokse Kolumbian pääkaupunki Bogotáan. Myöhemmin hän valmistui politiikan ja lain opinnoista Kolumbian kansallisesta yliopistosta vuonna 1881.[1]

Poliittisen uran alkuMuokkaa

Opintojensa jälkeen Porras palasi Panamaan, jossa hän työskenteli liberaalipuolueen (Partido Liberal) parissa.[1] Kolumbian liberaalit aloittivat niin sanotun tuhannen päivän sodan maan konservatiiveja vastaan vuonna 1899. Mukaan sotaan ajautui myös Panaman alue. Panamassa monet näkivät sodan mahdollisuutena suuremmalle autonomialle tai jopa itsenäisyydelle. Tukea antoi kanavahankkeesta kiinnostunut Yhdysvallat.[2] Porras vastusti tuen hankkimista Yhdysvalloilta peläten tämän ajavan Panaman Yhdysvaltojen siirtomaaksi.[1] Panama julistautui joka tapauksessa itsenäiseksi Yhdysvaltojen suojeluksessa vuonna 1903. Myöhemmin Yhdysvallat osti Panaman kanavayhtiön oikeudet ranskalaisilta.[2] Panaman uusi itsenäinen hallinto riisti Porrasilta kansalaisuuden vuosiksi 1905–1906 hänen Yhdysvaltojen vastaisten mielipiteiden takia. Porras vietti suurimman osan aikaansa vuosien 1905 ja 1912 välillä perheensä luona Las Tablasissa.[1]

PresidenttinäMuokkaa

 
Santo Tomásin sairaalan avajaiset vuonna 1924.
 
Belisario Porrasin museo Panama Cityssä.

Porras voitti Panaman presidentinvaalit vuonna 1912.[1] Hän toimi presidenttinä lyhyttä taukoa lukuun ottamatta vuoteen 1924 saakka.[2] Porrasia seurasi vuonna 1916 Ramón Maximiliano Valdés Porrasin toimiessa hänen varapresidenttinään. Kun Ramón Maximiliano Valdés kuoli vuonna 1918 Porras oli virkaa tekevä presidentti vuoteen 1920 saakka. Hän erosi tehtävistään voidakseen perustuslaillisesti asettua uudelleen ehdolle. Hän voitti jälleen presidentinvaalit vuonna 1920. Hänen seuraajansa oli Rodolfo Chiari.[1]

Porras oli muodollisesti liberaali, mutta tarkemmin häntä on kuvailtu populistiksi. Hänen kannattajiaan olivat etenkin pikkuporvariston pienet ja keskisuuret maanomistajat ja työväestö. Heihin Porras vetosi usein kansallismielisellä ja harvainvallan vastaisella retoriikalla. Toisaalta esimerkiksi lakkoja tukahdutettiin varsin ankarin voimatoimin.[2] Porras toteutti useita Panaman koulutukseen ja infrastruktuuriin liittyneitä hankkeita. Näihin lukeutui esimerkiksi Santo Tomásin sairaalan ja Panaman La Exposiciónin kaupunginosan rakennuttaminen, sekä rautatien veto Chiriquín maakuntaan. Yksi huomattavimmista uudistuksista oli Panaman rikoslain laatineen komission asettaminen.[1] Yhdysvallat puuttui Panaman sisäisiin asioihin merijalkaväen joukoin vuosina 1917 ja 1918.[2] Vuonna 1921 Panama kävi Coton sodaksi kutsutun rajakonfliktin Costa Ricaa vastaan, jonka aikana se menetti kiistellyn Coton alueen.[3]

Porras kuoli kotonaan Panamassa 28. elokuuta 1942.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Thomas M. Leonard: Historical dictionary of Panama, s. 236-237, 307. Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-0-8108-7835-8. (englanniksi)
  2. a b c d e f Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia, s. 372-375. 2. painos. Gaudeamus, 2001. ISBN 978-952-495-510-2.
  3. René De La Pedraja: Wars of Latin America, 1899–1941, s. 96-101. McFarland & Company, 2006. ISBN 978-0-7864-2579-2. (englanniksi)