Beji Caid Essebsi

Tunisian 5. presidentti

Beji Caid Essebsi (arab. محمد الباجي قائد السبسي‎, 29. marraskuuta 1926 Sidi Bou Said, Tunisia25. heinäkuuta 2019 Tunis, Tunisia[1]) oli tunisialainen poliitikko ja maan presidentti vuoden 2014 lopusta kuolemaansa saakka.[2] Ennen Tunisian vuoden 2011 vallankumousta hän toimi yksinvaltaisen presidentin Zine el-Abidine Ben Alin hallinnossa sisä- ja ulkoministerinä sekä parlamentin puhemiehenä.[3]

Beji Caid Essebsi
الباجي قائد السبسي
Tunisian 5. presidentti
Edeltäjä Moncef Marzouki
Seuraaja Mohamed Ennaceur
Tunisian pääministeri
28. helmikuuta 2011 – 24. joulukuuta 2011
Tunisian ulkoministeri
15. huhtikuuta 1981 – 15. syyskuuta 1986
Henkilötiedot
Syntynyt29. marraskuuta 1926
Sidi Bou Said, Tunisia
Kuollut25. heinäkuuta 2019 (92 vuotta)
Tunis, Tunisia
Ammatti lakimies
Puoliso Chadlia Saïda Farhat
Lapset 4
Tiedot
Puolue Nidaa Tounes
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vallankumouksen jälkeen vuonna 2011 Essebsi toimi väliaikaisena pääministerinä. Hän aloitti politiikassa jo 1950-luvulla Ranskan siirtomaavallan aikana. Nuorena lakimiehenä hän liittyi Habib Bourguiban johtamaan itsenäisyysliikkeeseen. 1970-luvulta alkaen hänet tunnettiin valtaeliitin joukossa demokratian puolustajana, ja suhteellisen liberaalina miehenä jonka suku omisti viinikaupan.[4]

Essebsi sai vuoden 2014 presidentinvaalien toisen kierroksen äänistä 55,7 prosenttia. Väliaikaisen presidentin Moncef Marzoukiin äänisaalis jäi 44,3 prosenttiin.[3]

Essebsi kuoli tunisialaisessa sairaalassa 25. heinäkuuta 2019. Hänet oli toimitettu sairaalaan vakavien terveysongelmien vuoksi viimeksi kesäkuussa. Hän oli kuolinhetkellään maailman vanhin virassa oleva presidentti 92-vuotiaana.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Myöhänen, Ulriikka: Tunisian presidentti Beji Caid Essebsi on kuollut Yle Uutiset. 25.7.2019. Viitattu 25.7.2019.
  2. a b Tunisia's President Essebsi dies aged 92 BBC. 25.7.2019. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
  3. a b Kerola, Päivi: Tunisian ensimmäiset vapaat presidentinvaalit voitti veteraanipoliitikko Essebsi 22.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 26.12.2014.
  4. Interim Tunisian Leader With Ties to Old Ruler Defends a Gradual Path 2011. Guardian. Viitattu 26.12.2014.