Batyskafi

Batyskafi (kreik. bathos (syvyys) ja skaphos (alus)) on Auguste Piccardin kehittämä itsenäisesti sukeltava, moottoroitu syvänmeren sukellusalus.

Triesten rakennepiirros.

Rakenne

Animaatio batyskafin toiminnasta.

Suurikokoinen kelluketankki on täytetty bensiinillä, joka on helposti saatavilla oleva paineenkestävä kellutusneste. Bensiinin paineenkestävyyden ansiosta kelluketankki on rakenteeltaan kevyt, veden paineen kohdistuessa bensiiniin. Kelluvuutta on helppo säätää päästämällä säätötankkeihin bensiiniä raskaampaa vettä. Sen miehistötilana on kelluketankin alle kiinnitetty batysfääri.

Sukellettaessa batyskafin ilmasäiliöihin päästetään vettä, mutta suuret sukellussyvyydet estävät paineilman käytön sukellusveneitten tapaan sukelluksista nousemiseksi. Tämän vuoksi batyskafi on varustettu painolastina toimivilla rautahaulisäiliöillä, joista lasketaan pois nousuun vaadittava määrä hauleja. Tätä säädellään sähkömagneeteilla, jotka sähkövian sattuessa lakkaavat toimimasta ja alus nousee automaattisesti pintaan painolastin valuessa painovoiman vaikutuksesta ulos säiliöistä. Aluksen työntömoottoreina on akkukäyttöiset sähkömoottorit.

Historia

Batyskafi Trieste noin vuonna 1958-1959

Auguste Piccard rakennutti 1946–1948 Belgiassa ensimmäisen batyskafin, FNRS-2:n (Fonds National de la Recherche Scientifique). Piccardin toinen batyskafi oli 1953 vesillelaskettu Trieste, jonka Yhdysvaltain laivasto osti 1958. Jacques Piccard ja luutnantti Don Walsh laskeutuivat 1960 aluksella Mariaanien haudan syvimpään kohtaan, 10 911 metrin syvyyteen.

Aiheesta muualla

• US Navy Historical Center: Trieste (Arkistoitu – Internet Archive)
• US Navy Historical Center: Bathyscaphe Trieste (1958-1963) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Batyskafi Trieste (Arkistoitu – Internet Archive)
• US Navy Historical Center: Trieste II
• Trieste II (Arkistoitu – Internet Archive)
• FNRS 3
• L'Archimède