Avaa päävalikko

Barbelo on gnostilainen termi, joka viittaa useissa setiläisen kosmogonian mytologioissa Jumalan ensimmäiseen emanaatioon. Barbeloon viitataan myös nimityksillä ”Äiti-Isä” (mikä vihjaa hänen androgyynisyydestään), ”ensimmäinen ihminen”, ”Pyhä Henki”, ”kolminkertaisesti maskuliininen”, ”androgyyni, jolla on kolme nimeä” ja ”ikuinen olento näkymättömien joukossa”.[1]

Parhaan kuvan setiläisestä niin sanotusta klassisesta gnostilaisesta luomismyytistä ja samalla Barbelon ilmaantumisesta ja asemasta antaa Johanneksen salainen kirja. Sen mukaan Barbelosta tuli ”kaikkeuden kohtu, sillä hän oli ensimmäinen kaikista”. Barbelon emanaation on ajateltu toimineen jumaluuden välittävänä luovana piirteenä, koska gnostilaisuudessa Korkeimman Jumalan täydellisyyttä, tavoittamattomuutta ja liikkumattomuutta korostetaan, eikä sen katsota olevan aktiivisesti osallisena luomisessa.

Gnostilaisia kirjoituksia, jotka viittaavat BarbeloonMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, s. 44. 2. täydennetty painos. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30859-5.
  2. Marjanen, Antti & Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi. Johdanto, käännös ja tulkinta, s. 35. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32399-3. (Marjanen & Dunderberg 2006, s. 27).