Baden Powell de Aquino
Baden Powell de Aquino (6. elokuuta 1937 Varre-Sai – 26. syyskuuta 2000 Rio de Janeiro), tunnettu nimellä Baden Powell, oli brasilialainen kitarataiteilija ja säveltäjä. Hän soitti klassisella akustisella kitaralla hyvin monentyylistä musiikkia, mukaan lukien bossa novaa, sambaa sekä eri jazztyylejä. Hän konsertoi usein ja levytti suuren määrän albumeja sekä Brasiliassa että Euroopassa, erityisesti Ranskassa ja Saksassa.
Baden Powell sävelsi kitaralle monia kappaleita, kuten Xangô, Simplesmente, Braziliense, Horizon, Abração em Madrid, Tristeza e solidão, Consolação, Samba, Casa Velha, Lotus, Imagem, Samba Triste ja Canto de Ossanha.
Elämä ja ura muokkaa
Baden Powell de Aquinon partiosta innostunut isä risti poikansa partioliikkeen perustajan Robert Baden-Powellin mukaan. Kun poika oli kolmen ikäinen, perhe muutti Rio de Janeiron esikaupunkiin ja poika aloitti pian kitaratunnit Jayme Florencen johdolla, joka oli 1940-luvulla tunnettu choro-tyylin kitaristi. Baden Powell palkittiin monissa paikallisissa kilpailuissa jo ennen kuin ehti teini-ikään. Viidentoista vuoden iässä hän jo säesti ammatikseen monia laulajia ja soitti eri tyylisissä kokoonpanoissa.
Vuonna 1955 Powell liittyi Rion Plaza-hotellissa soittaneeseen Ed Lincolnin johtamaan kokoonpanoon, jonka muita jäseniä olivat basisti Luiz Marinho ja laulusolisti Claudette Soares. Vuonna 1959 Powell saavutti menestystä Billy Blancon sanoittamalla sävellyksellään ”Samba Triste”. Vuonna 1962 Powell tapasi runoilija-diplomaatti Vinícius de Moraesin, joka teki yhteistyötä myös muiden muassa Antonio Carlos Jobimin kanssa. Powell ja Moraes aloittivat yhteistyön, joka tuloksena syntyi bossa novaa muihin afro-brasilialaisiin musiikkityyleihin kuten candombléen, umbandaan ja capoeiraan yhdistävää musiikkia. Vuoden 1966 albumi Os Afro-Sambas de Baden e Vinicius on dokumentti tästä aikakaudesta. Vuonna 1970 vastaavanlainen yhteistyö runoilija Paulo Cesar Pinheiron kanssa johti albumiin Os Cantores da Lapinha.
1960-luvun lopulla Baden Powell levytti runsaasti sekä brasilialaisille Elenco- ja Forma-levymerkeille että ranskalaiselle Barclaylle ja saksalaiselle MPS/Saballe. Vuoden 1966 albumia Tristeza on Guitar pidetään usein hänen uransa huippukohtana. Samaan aikaan hän toimi Elenco-levymerkin studiokitaristina ja vakiosoittajana laulajatar Elis Reginan tv-show’ssa "O Fino da Bossa".
Baden Powellin suuri suosio Euroopassa sai hänet asettumaan vakituisesti Ranskaan 1968. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen uransa alkoi kuitenkin hiipua terveysongelmien ja yleisön maun muutosten myötä. Hän vietti 1980-luvun puolittain eläköityneenä Ranskassa ja Saksassa, kunnes 1990-luvulla päätti muuttaa takaisin Brasiliaan, jossa jatkoi levytyksiä ja esiintymisiä. 1990-luvun lopulla Baden Powell sai kristillisen herätyksen, mikä auttoi häntä vapautumaan alkoholista ja tupakasta elämänsä loppuvuosiksi.
Diskografiaa muokkaa
- Monteiro de Souza e Sua Orquestra Apresentando Baden Powell e Seu Violão (1961 Philips)
- Um Violão Na Madrugada (1961 Philips)
- A Vontade (1963 Elenco)
- Baden Powell Swings, Jimmy Pratt kanssa (1963 Elenco)
- Le Monde Musical de Baden Powell, Vol. 1 (1964 Barclay)
- Billy Nencioli + Baden Powell (1965 Barclay/Polygram)
- Tristeza on Guitar (1966 MPS/Saba)
- Ao Vivo No Teatro Santa Rosa [live] (1966 Elenco)
- Os Afro Sambas de Baden e Vinicius (1966 Forma)
- Tempo Feliz (1966 Forma/Polygram)
- Poema on Guitar (1968 MPS/Saba)
- Fresh Winds (1969 United Artists)
- 27 Horas de Estudio 1969 Elenco
- Le Monde Musical de Baden Powell, Vol. 2 (1969 Barclay)
- Canto on Guitar (1970 MPS/Saba)
- Os Cantores Da Lapinha [As Musicas De Baden Powell E Paulo Cesar Pinheiro] (1970 Elenco)
- Solitude on Guitar (1971 Columbia)
- Baden Powell Quartet, Vols. 1-3 [3-LP boxed set] (1970 Barclay)
- Baden Powell - Live In Japan '70 (1971 Barclay)
- E de Lei (1972 Philips)
- Images on Guitar [live] (1973 MPS/Canyon Records/BASF Systems)
- Estudos (1974 MPS/Saba)
- Apaixonado (1975 MPS/Saba)
- The Frankfurt Opera Concert 1975 [live] (1975 Tropical Music)
- Baden Powell canta Vinicius de Moraes e Paolo Cesar Pinheiro (1977 Festival)
- Nosso Baden (1980 WEA)
- Melancolie (1985 Accord)
- Seresta Brasileira (1988 Milestone)
- Bossa Nova Guitarra Jubileu (1993 Saludos Amigos)
- Three Originals (1993 MPS/Polygram)
- Baden Powell (1993 MPS)
- Rio Das Valsas (1994 Alex)
- Guitar Pieces (1994 Etcetera)
- Live in Hamburg (1995 Acoustic Music)
- Guitar Music (1995 Etcetera/Qualiton)
- Live in Rio (1996 Iris)
- Os Afro Sambas (1996 Iris)
- Felicidade (1996 Adda)
- Rio Das Valsas (1996 Iris)
- Mestres Da MPB (1996 WEA Latina)
- Baden Powell a Paris (1996 Rge)
- Baden Powell (1997 Musidisc)
- A Vontade (1997 Polygram Brazil)
- Guitar Artistry of Baden Powell (1998 Dom)
- Baden Powell de Aquino (2001 Iris)
- Lembrancas (2001 Trama)
- De Rio à Paris (2003 Body & Soul)
- Fremeaux and Associates Recordings 1994-1996 (2003 Fremeaux & Associes)
- O Universo Musical de Baden Powell (2003 Sunnyside)
- Rio das Valsas (2003 Iris)
- Live in Montreux (2004 Fremeaux & Associes)
- Le Monde Musical de Baden Powell (2005 Universal)
- At the Rio Jazz Club [live] (2005 Iris)
- Baden Live a Bruxelles (2005 Sunnyside)
- Musica (2005 WEA International)
