Béla Illés

Béla Illés (22. maaliskuuta 1895 Košice – 5. tammikuuta 1974 Budapest) oli unkarilainen kirjailija.

Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen johtajisto 1920-luvulla. Illés kolmas vasemmalta.

Illés syntyi pikkuporvarilliseen perheeseen. Hän valmistui Budapestin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan sekä Unkarin vallankumoukseen vuonna 1919. Neuvostotasavallan kukistuttua Illés asui Itävallassa ja vuosina 1923–1945 Neuvostoliitossa. Vuosina 1925–1933 hän oli kansainvälisen vallankumouskirjailijoiden järjestön sihteeri ja Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen hallituksen jäsen.

Ensimmäisessä romaanissaan Dr. Utrius Pál hátrahagyott irásai (”Tohtori Pál Utriusin muistiinpanoja”, 1917) Illés kuvaa vaikutelmiaan ensimmäisestä maailmansodasta. Moskovassa vuosina 1929–1933 ilmestynyt romaani Tisza palaa (Ég a Tisza) kertoo Unkarin neuvostotasavallasta. Romaanin Kárpáti rapszódia (”Karpaattien rapsodia”, julkaisu venäjäksi 1941, Unkarissa 1956) näyttämönä on Taka-Karpatia ja romaanin Honfoglalás (”Valloitus”, 1952–1954) aiheena toinen maailmansota. Illés kirjoitti myös kertomuksia, muistelmia ja kuvauksia. Hän sai kahdesti Kossuth-palkinnon.

Suomennettuja teoksia

• Nikolai Shuhai. Suom Einari Rauhamäki. Leningrad: Kirja, 1927.
• Itäinen tuuli: katkelma teoksesta Tisza palaa. Leningrad: Kirja, 1931.
• Tisza palaa: Keski-Europan vallankumouksen jäljissä: romaani. Venäjän kielestä suom. Hanna Karhinen. Leningrad: Kirja, 1931.
• Tisza palaa: romaani. Toinen kirja. Venäjän kielestä suom. Lea Helo. Leningrad: Kirja, 1932.
• Tisza palaa. Kolmas kirja. Venäjän kielestä suom. Anni Törmälä. Petroskoi: Kirja, 1934.