Wikipedia

Bárðrin, Lumitunturin Aasan saaga

kirja

Bárðrin, Lumitunturin Aasan saaga (tai: Bárðr Lumitunturinjumalan saaga, isl. Bárðar saga snæfellsáss) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin islantilaissaagoihin. Bárðrin saaga kertoo Dofri-jättiläisen (isl. bergbúi) kasvattamasta Bárðr Dumbssonista ja tämän pojasta Gestristä, ja näiden vaiheista Norjassa ja Islannissa.[1] Bárðrin saagaa ei ole suomennettu.

Saagan juoni muokkaa

Saagan alkuosa kertoo Bárðrista, joka lähtee Norjasta Islantiin, missä tapahtumat keskittyvät pitkälti Snæfellsnesin niemimaalle. Islannissa Bárðrin tytär Helga katoaa. Bárðr on surun murtama ja vetäytyy yhteisön ulkopuolelle. Hän saapuu kuitenkin aika ajoin auttamaan ystäviään, esimerkiksi näiden ollessa merihädässä. Häntä aletaan siksi pitää eräänlaisena suojelushenkenä (isl. bjargvættr), ja hän saa lisänimen Lumitunturin Aasa (isl. Snæfellsáss).[1]

Saagan loppuosa keskittyy Bárðrin poikaan Gestriin, joka lähtee Norjaan kuningas Olavi Tryggvenpojan hoviin. Hoviin saapuu eräänä talvi-iltana ennen joulua elävä kuollut, edesmennyt pakanakuningas Raknar, joka tarjoaa hautakumpunsa aarteita sille, joka uskaltaisi ne hakea. Bárðr ottaa haasteen vastaan ja lähtee kauas kohti pohjoista. Siellä hän laskeutuu hautaan, mutta joutuu suureen vaaraan, kun kuollut kuningas Raknar ja tämä miehistö heräävät eloon. Häntä ei tällöin auta hautaan ilmestyvä Bárðr-isän henki vaan kristinuskoa levittävä kuningas Olavi Tryggvenpoika, jolta apua pyydettyään Gestr täpärästi pelastuu. Matkansa jälkeen Bárðr ottaa kuningas Olavin luona kasteen, mutta kuolee heti sen jälkeen, kun isän henki kostaa Gestrille tämän kääntymisen kristinuskoon.[2]

Ajoitus ja käsikirjoitukset muokkaa

Muiden islantilaissaagojen tavoin Bárðrin saaga kuvaa Islannin asuttajia ja näiden jälkeläisiä. Tapahtumat sijoittuvat saagassa vuotta 1000 edeltävään aikaan. Saaga on kuitenkin arvioiden mukaan kirjoitettu 1300-luvulla, eli usea vuosisata myöhemmin kuin milloin siinä kuvattujen tapahtumien katsottiin sattuneen. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Bárðrin saagan laatija olisi kirjoittanut myös nimellä Víglundar saga tunnetun islantilaissaagan, tai että Bárðrin saagan alku- ja loppuosalla olisi ollut eri kirjoittajat. Näkemyksiä on kuitenkin myös kritisoitu.[1]

Bárðrin saagasta on säilynyt pergamenttifragmentteja, joista vanhin AM 564a 4to on ajoitettu noin vuosien 1390-1425 väliselle ajanjaksolle. Lisäksi saagasta on säilynyt myöhempiä paperikopioita, joista AM 486 5, 4to (1600-l.) on joidenkin näkemysten mukaan kopio edellä mainitusta käsikirjoituksesta AM 564a 4to ja tehty aikana, jolloin kyseinen käsikirjoitus olisi ollut vielä kokonainen.[3]

Erityispiirteitä muokkaa

Bárðrin saagan taustalla on vaikuttanut suullinen kertomusperinne, ja sen kirjoittaja on pohjannut osassa tiedoistaan Islannin asuttamisesta kertovalle Landnámabókille. Saaga sisältää kuitenkin myös runsaasti yliluonnollisia elementtejä ja muinaissaagoille tyypillisiä kansansatumaisia piirteitä. Sen seurauksena Bárðrin saaga on usein luokiteltu niin kutsuttuihin ”jälkiklassisiin” saagoihin (isl. eftirklassískar Íslendingasögur). Termi on arvottava ja sillä on aiemmin viitattu nimenomaan sellaisiin islantilaissaagoihin, joita on pidetty nuorempana ja tyyliltään vähemmän realistisina.[4]

Bárðrin saagassa on pakanakuningas Raknarrin hoviin ilmestymisen osalta nähty yhtymäkohtia ritari Gawainista ja Vihreästä ritarista kertovaan tarinaan. Lisäksi Gestrin hautaantunkeutumisepisodissa on katsottu olevan yhtäläisyyksiä myös Beowulfin kanssa.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Pulsiano, Phillip. 1993. Bárðar saga snæfellsáss. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 35–36.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Sävborg, Daniel. 2012. Den ’efterklassiska’ islänningasagan och dess ålder. Arkiv för nordisk filologi 127 (2012).

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Pulsiano 1993, 35; Simek & Hermann Pálsson 2007, 33.
  2. ↑ a b Pulsiano 1993, 35.
  3. ↑ Pulsiano 1993, 35. Ks. AM 564a 4to ja 486 5, 4to (Arkistoitu – Internet Archive) Handrit.is -sivustolla.
  4. ↑ Pulsiano 1993, 35; Sävborg 2012, 20–24.

Käännökset ja editiot muokkaa

  • Anderson, Sarah M. (käänt.). 1997. Bard´s Saga. Teoksessa The Complete Sagas of Icelanders, Including 49 Tales, 2. Toim. Viðar Hreinsson, Robert Cook et al. Reykjavík: Leifur Eiriksson, 237-266.
  • Bárðar saga Snæfellsás. Teoksessa Þórhallur Vilmundarson & Bjarni Vilhjálmsson (toim.). 1991. Harðar saga. Íslenzk fornrit, 13. Reykjavík: Hið Íslenzka Fornritafélag, 99–172.
  • Bárðar saga Snæfellsáss. Teoksessa Guðbrandur Vigfússon (toim.). 1860. Bárðarsaga Snæfellsáss. Viglundarsaga. Þórðarsaga, Draumavitranir, Völsaþáttr. Kjøbenhavn: Det nordiske Literatur-Samfund, 1–46
  • The Saga of Bard the Snowfell God. Teoksessa O’Connor Ralph (käänt.). 2002. Icelandic Histories and Romances. Stroud: Tempus, 109–138.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bárðrin,_Lumitunturin_Aasan_saaga&oldid=21718967”