Avoimella opetuksella tarkoitetaan opetustyyliä, jota käytetään avointa oppimista tehdessä. Opetustyyli korostaa oppilaiden vapautta sekä mahdollisuutta itsenäisiin ja yksilöllisiin valintoihin. Opetustapa poikkeaa opettajajohtoisesta opetuksesta siten, ettei opettaja tee kaikkia oppimista koskeva valintoja, vaan oppilaat voivat vaikuttaa omaan oppimiseensa. Avoimessa opetuksessa oppilaat tekevät itsenäisiä päätöksiä yhdestä tai useammasta seuraavista asioista: 1) mitä opiskellaan 2) miten opiskellaan 3) missä, milloin ja kenen kanssa opiskellaan. Riippuu käytetystä opetusmenetelmästä, mihin asioihin oppilaat voivat vaikuttaa. Avoimen opetuksen teorioissa korostetaan, että luokan yhteisistä asioista tulisi päättää oppilaiden kanssa heidän ikätaso huomioiden. Opetustavan filosofiaan kuuluu tasa-arvoon pyrkiminen, oppilaiden kiinnostuksen kohteiden ja autonomian kunnioittaminen sekä tarpeettoman opettajan auktoriteetin purkaminen. Avoimen opetuksen päämääränä on edistää oppilaiden itsenäisyyttä ja kykyä itsenäiseen oppimiseen. Tavoitteena on myös tukea aktiivista, motivoivaa ja omaan tahtiin sopivaa oppimista. Avoimen opetuksen menetelmiä ja teoriaa on kehitetty 1900-luvun alusta lähtien.

Avoimessa opetuksessa opettaja ei opeta koko luokkaa kerralla, vaan auttaa yksittäisiä oppilaita ja heidän pieniä ryhmiä. Opettaja ohjaa oppilaita tehtävien tekemisessä ja itsenäisessä oppimisessa. Avointa opetusta voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Ensinnäkin opetustapaa voidaan yhdistää opettajajohtoiseen opetukseen niin, että opettaja opettaa koko luokalle opettajajohtoisesti uusia asioita, joita oppilaat sitten harjoittelevat avoimessa opetuksessa. Toinen mahdollisuus on, että suurin osa luokan opetuksesta tapahtuu avoimessa opetuksessa. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää oppilailta enemmän itsenäisen oppimisen taitoja.

Erilaiset struktuurit ja rituaalit ovat avoimessa opetuksessa tärkeässä roolissa. Niihin kuuluvat mm. tehtävälistat, tehtäväkortit, itsenäisesti hyödynnettävät opiskelumateriaalit, yhteiset aamupiirit jne. Useista avointa opetusta toteuttavista luokista löytyy opiskelumateriaaleista ja tehtävistä koostuva oppimisympäristö, jota oppilaat voivat hyödyntää itsenäisesti. Kun luokassa lähdetään toteuttamaan avointa opetusta, käytetään aluksi yksinkertaisempia opetusmenetelmiä. Kun oppilaiden itsenäisen oppimisen taidot kehittyvät, voidaan siirtyä vähitellen haastavampiin menetelmiin.

Avoimen opetuksen menetelmiä ovat viikkosuunnitelmaopetus, vapaa työ, työpajaopetus, matkapäiväkirjaopetus, valkoisen paperin didaktiikka, sosiaalisen integraation didaktiikka ja projektiopetus. Viikkosuunnitelmaopetus, vapaa työ ja työpajaopetus muistuttavat toisiaan siten, että niissä oppilaat tekevät tehtäviä, joita he voivat tarkistaa itsenäisesti. Viikkosuunnitelmaopetuksessa oppilaat saavat viikon alussa listan tehtävistä, joita he tekevät tietyillä tunneilla omassa tahdissa. Vapaassa työssä opettaja valmistaa luokkaan tehtäväkorteista ja toiminnallisista materiaaleista oppimisympäristön, jota oppilaat hyödyntävät itsenäisesti esimerkiksi yhden tunnin ajan joka päivä. Työpajaopetuksessa oppilaita varten tehdään vastaavanlainen oppimisympäristö, mutta se on suppeampi. Oppilaat tekevät sen tehtäviä itsenäisesti lyhyemmän jakson aikana. Matkapäiväkirjaopetus, valkoisen paperin didaktiikka ja sosiaalisen integraation didaktiikka eroavat edellä mainituista opetustavoista siten, etteivät niiden tehtävät sisällä valmista oikeaa ratkaisua. Matkapäiväkirjaopetuksessa oppilaat tekevät opettajan antamia tehtäviä ja ratkaisevat niitä itse valitsemillaan tavoilla. Tehtävät ovat menetelmällisesti avoimia siinä merkityksessä, ettei opettaja voi ennakoida täysin, miten oppilaat vastaavat niihin. Valkoisen paperin didaktiikassa ja sosiaalisen integraation didaktiikassa oppilaat voivat vaikuttaa myös siihen, mitä tehtäviä he tekevät. He suunnittelevat tehtävänsä, valitsevat oppimisen tavat ja organisoivat oppimisensa itse. Koulupäivä ei sisällä juurikaan eri oppiaineisiin varattuja oppitunteja, vaan oppilaat työskentelevät pääsääntöisesti täysin omatoimisesti itse valitsemiensa ja suunnittelemiensa tehtävien parissa. Projektiopetuksessa valmistetaan pienryhmätyönä jokin konkreettinen tuotos. Oppilaat osallistuvat projektien aihepiirien valitsemiseen ja tekevät työsuunnitelmat itsenäisesti opettajan tukemana.

Tähän saakka tehdyn tutkimuksen mukaan avoin opetus ei heikennä perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen verrattuna oppilaiden oppimista[1][2][3]. Avoimessa opetuksessa olleet oppilaat ovat kuitenkin itsenäisempiä ja luovempia kuin opettajajohtoisesti opetetut oppilaat[1][4][5]. Riskiryhmiin kuuluville oppilaille avoin opetus voi aiheuttaa stressiä. Keskimäärin oppilaat pitävät enemmän avoimesta kuin opettajajohtoisesta opetuksesta[1][2]. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, koska tutkimusnäyttö ei ole täysin varmaa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Rose M. Giaconia, Larry V. Hedges: Identifying Features of Effective Open Education:. Review of Educational Research, 30.6.2016. doi:10.3102/00346543052004579 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  2. a b Angeline S. Lillard: Shunned and Admired: Montessori, Self-Determination, and a Case for Radical School Reform. Educational Psychology Review, 1.12.2019, nro 4, s. 939–965. doi:10.1007/s10648-019-09483-3 ISSN 1573-336X Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  3. Geoffrey D. Borman, Gina M. Hewes, Laura T. Overman, Shelly Brown: Comprehensive School Reform and Achievement: A Meta-Analysis:. Review of Educational Research, 30.6.2016. doi:10.3102/00346543073002125 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  4. Christiane Lähnemann: Freiarbeit aus SchülerInnen-Perspektive. VS Verlag für Sozialwissenschaften, 2009. ISBN 978-3-531-15865-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 8.12.2020). (saksa)
  5. E. O'Shea: Self-directed learning in nurse education: a review of the literature. Journal of advanced nursing, 2003. doi:10.1046/J.1365-2648.2003.02673.X Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

muokkaa