Atlaksenvihertikka
Atlaksenvihertikka (Picus vaillantii) on keskikokoinen luoteisafrikkalainen tikkalintu. Lajin nimesi Alfred Malherbe 1847 ranskalaisen François Le Vaillantin kunniaksi.
Atlaksenvihertikka | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
Heimo: | Tikat Picidae |
Suku: | Vihertikat Picus |
Laji: | vaillantii |
Kaksiosainen nimi | |
Picus vaillantii |
|
Katso myös | |
|
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on 30–32 cm, siipien kärkiväli 41–43 cm ja paino noin 150–170 grammaa. Sen höyhenpuku on yläpuolelta tummanvihreä ja alapuolelta kellanvihreä, yläperä on keltainen. Uloimmat käsisulat ovat mustavalkeat. Koiraalla on karmiininpunainen päälaki, naaraalla se on harmaa tai musta. Äänet muistuttavat vihertikan ääniä. Pärryttää harvoin. Laji muistuttaa suuresti vihertikan alalajia sharpei, ja monet tutkijat luokittelevat sen vihertikan (P. viridis) alalajiksi.
Esiintyminen
muokkaaAtlaksenvihertikka elää Luoteis-Afrikassa Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa 100 000–1 000 000 neliökilometrin alueella, lähinnä Atlasvuoristossa. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on ilmeisesti paikkalintu.
Elinympäristö
muokkaaAtlaksenvihertikan elinaluetta ovat vuoristometsät, aina kahden kilometrin korkeuteen saakka.
Lisääntyminen
muokkaaLaji pesii huhti-kesäkuussa. Se kovertaa syvyydeltään 40–50 cm pesäkolon puuhun. Munia on 4-8 kappaletta, tavallisimmin niitä on kuudesta seitsemään.
Ravinto
muokkaaAtlaksenvihertikka syö pääasiassa muurahaisia, mutta se käyttää ravinnokseen myös lahopuissa eläviä muita hyönteisiä ja niiden toukkia.
Lähteet
muokkaa- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857505-X
- Kuvia
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Picus vaillantii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.6.2014. (englanniksi)