Astraios
Astraios (m.kreik. Ἀστραῖος, ”tähtinen”; lat. Astraeus) oli kreikkalaisessa mytologiassa tähtitieteen jumala, joka oli myös toisen sukupolven titaani, Krioksen ja Eurybian poika[1][2]. Hyginus tosin lukee hänet giganttien joukkoon Tartaroksen ja Gaian poikana[3].
Astraioksen puoliso oli Eos, aamuruskon jumalatar, ja heidän lapsiaan olivat neljä anemoita (tuulta): Boreas, Notos, Euros ja Zefyros, sekä myös tuulen jumaluus Eosforos[4], sekä viisi Astra Planetaa (vaeltavaa tähteä): Fainon (Saturnus), Faithon (Jupiter), Pyroeis (Mars), Eosforos (Venus) ja Stilbon (Merkurius)[5][6] - kolme ulointa planeettaa olivat tuntemattomia antiikin Kreikassa. Myös Astraian kerrotaan olevan heidän lapsensa[7], mutta hänen vanhemmikseen on ehdotettu myös Zeusta ja Themistä[8].
Paitsi tähtien ja tähtitieteen jumala, Astraios oli myös kolmen kausittaisen tuulen jumala, joiden saapuminen ajoittui tunnettujen tähtimerkkien nousuun. Tässä ominaisuudessa hän samastui hyvin lähelle Homeroksen kuvaamaan Aiolokseen.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hesiodos, Jumalten synty 375–377 (engl. käännös)
- ↑ Apollodoros, Kirjasto 1.2.2 (engl. käännös)
- ↑ Hyginus, Fabulae esipuhe (engl. käännös)
- ↑ Nonnos, Dionysiaka 6.15–49 (engl. käännös)
- ↑ Hesiodos, Jumalten synty 378–382 (engl. käännös)
- ↑ Apollodoros, Kirjasto 1.2.4 (engl. käännös)
- ↑ Aratos, Fainomena 96–136 (engl. käännös)
- ↑ Hyginus, Astronomica ii.25 (engl. käännös)